Oli tosi rankka lenkki, ei fyysisesti vaan henkisesti... Vanha kerhotäti tuli mua "vastaan", istui autossa ja huusi mulle et tuu jutteleen. Hän kerto et hän on huonossa kunnossa ja sydän on huonossa kunnossa. No siinä vähän aikaa juteltiin ja hän sano mulle niin nättejä sanoja et en varmaa koskaan unohda niitä. Ikinä en häntä kyl unohda. Maailman ihanin ihminen.
Tunti meni lenkissä. Poukkasilta ja sit toi toinen mun lenkki, jonka teen, perään. Oli kyl toisaalta tosi ihana lenkki ja jatkaa oisin voinu viel tota lenkkii.. aurinko paistaa ja tosi ihana ilma. Kotiin ku tulin ni naamakin oli vähän punanen :) Näin myös Kimmon, mä en tiä mitä mun pitäs siitä sanoo.. No mut näin sen kuitenki..