IRC-Galleria

Elämä on kierre johon me ollaan päästy/jouduttu.. Ei elämä olis kivaa, jos aina olis kaikkee mitä haluais... jossain vaiheessa siihenkin tylsistyy, jos nyt oikein ajattelen niin ei mun elämä loppujen lopuks niin paskaa olekkaan vaikka tää vamma häiritseekin jonkin verran :( Mulla on tietääkseni ystäviä ja katto pään päällä. Mutta loppu peleissä riittääkö se?Oon mietiskellyt elämääni 10 vuotta taaksepäin sillon olin 16vuotias, enkä saanu sanaa sanotuksi vastakkaisen sukupuolen kanssa ja ajattelin aina, että mitäköhän noikin musta puhuu sillon kun en ole paikalla, se rassas mua ihan hirveesti. Kyllä noita ajatuksia vieläkin tulee mietittyä, että mitä nykyiset ystävät oiken musta ajattelee. Luulen, että niin tulee olemaan aina. Mä voisin kuolla kenen tahansa ystäväni vuoksi.