Wehei taas on möyritty sammalikossa.
Oikeemmin kävi taas niin, että ajelin vakioautoreittiä siihen saakka kun kivikosta laskeuduttais helpompaan metsään ja sitten pitikin kääntyä takas koska kello.
Alan vähitellen oppia sen reitin alkupään siis :D Mitä nyt siellä lopussa jään aina jumiin siihen samaan kohtaan about samalla tapaa.
Tällä kertaa ei levätty helman varassa vaan runkopalkin. Spottaajat tuli apuun vasta kun olin jo jumissa, mutta ilman en ois poiskaan päässy. Jos ois esteen alussa ollu spottaaja, oisin varmaan ajanu siihen parempaa linjaa sisään ja päässy ongelmitta läpi.
Reitiltä takasin pitää nousta sammaleista kalliota metrin nyppylän päälle ja tällä säällä se on tietty autoilusta ihan puurona. Jotenkin ihmeessä noi sileet katurenkaat silti vetää auton pois vaikka luulis pidon loppuneen jo aikaa sitten.
Auton nimi on muuten sitten Jee Jee Jeeppi.