tänä viikonloppuna en oikeastaan viettänyt viikonloppua ollenkaan, ainakaan niinkuin viikonvaihteita yleensä vietetään: valvomalla ja nukkumalla pitkään, morjestelemalla tovereita, baarissa tai päihtyneenä. olin kissanhoitajakoulutuksessa, heräsin samoihin aikoihin kuin duuniinkin nousisin ja silti ehkä maailman onnellisin kun pääsin puhumaan kissoista niin paljon kuin mieli teki, kun yleensä ketään ei kiinnosta kuunnella. vielä onnellisempi olin toki tänään vierailulla eläinsuojelukeskuksella, kun tein kavereita ylisuloisten ja seurallisten löytökissojen kanssa. saatoin ehkä saada sellaisen kissakuumeen, että jossakin vaiheessa lähitulevaisuutta on hankittava oma katti, todennäköisesti juuri tuolta löytöeläinkeskukselta.
kissojen lisäksi elämä on ollut aika tunnelmallista, kun olen istuskellut kämpällä polttelemassa sähköröökiä, kuunnellut nostalgista musiikkia vuosien takaa, kun otin vanhan kännykkäni käyttöön musiikkisoittimena, ja koska kylpyhuoneen ainoa lamppu paloi, oon käyny suihkussa kynttilänvalossa, mikä on yllättävän rentouttavaa toimintaa. ja ehkä kaikista paras asia on mun uudet satiinilakanat. ei vaan oo mahdollista, et olis olemassa mitään miellyttävämpää ku noi lakanat.
elikkäs aika rauhallista elämää oon tässä viettäny. ens viikonloppuna voisin ehkä olla hurja ja yrittää vaikka jotain sosiaalista toimintaa harrastaa. ei ois arvannu et mulle tällasta ongelmaa muodostuis, mut mulla on keittiössä kaks viinitonkkaa, jotka on kohta ollu liian pitkään avattuna ja ne pitäis ehkä yrittää juoda pois. kummallinen tammikuu.