IRC-Galleria

Mulla aina toisinaan ilmenee vaiheita, joina sosiaalinen media alkaa vituttaa niin saatanasti, että tekisi mieli kerralla poistaa kaikki facebookit ja instagramit, ryhtyä viettämään virtuaalista erakkoelämää ja keskittyä somen sijaan siihen, mitä tapahtuu in real life. Nyt on taas yksi niitä kausia, pohdin esimerkiksi viime yönä paljonkin facebook-tilin poistamista tai ainakin sen käytön lopettamista. En sitä ainakaan vielä toteuttanut, mutta nyt on polttava tarve avautua asiasta, paremman kanavan puuttuessa tänne galtsuun näköjään sitten.

Mä vietän ihan liikaa aikaa facebookissa, sen myönnän. Työpäivinä kun muutenkin kököttää koneen äärellä sen kuusi tuntia, tulee naamakirjaa vähän väliä selattua. Älypuhelimella olen jatkuvasti kirjautuneena eri palveluihin ja saan kaikki ilmoitukset suoraan kännykkään. Julkisilla matkustaessa ja kaikkina mahdollisina toimettomina hetkinä on luonnollinen reaktio tarkistaa mitä facebookissa, instagramissa ja tumblrissa on meneillään. Tietystihän yksinkertainen ratkaisu olisi vain olla tekemättä niin, mutta tapa on tapa, ja sitä ihan huomaamattaan tulee vain jatkettua. Tätäkin kirjoittaessani olen jo pariin otteseen ilman kummempaa syytä käynyt päivittämässä facebookin etusivun. Huomaa kuinka onneton keskittymiskyky mulla onkaan.

Mikä mua sitten haittaa sosiaalisessa mediassa ja sen käytössä omalla kohdallani? Ensinnäkin sehän vie loppujen lopuksi ihan törkeästi aikaa kaikelta muulta. Töissä jää hommat kesken kun "pitää" vastata facebook-kommentteihin, himassa istuessa menee ilta vuorotellen läppäriä ja kännykkää silmäillen, ei saa aikaiseksi siivottua, kun somessa tapahtuu olevinaan jänniä, ja kun hauskaakin välillä pidetään, niin pitää hetki biletyksen lomassa varata sille, että asiat ehtii jakaa facebookiin. Tästä seurauksena sitten toisekseen kommunikointi face to face ihmisten kanssa köyhtyy huomattavasti. Kun asiaa pohtii, niin ainakin itsestäni huomaan tosi vahvasti, että vuosien sosiaalisen median käyttö on vaikuttanut mun vuorovaikutuskäyttäytymiseen. On tullut tavaksi jakaa asiat ennemmin someen kuin kuulumisina ihmisiä tavatessa, eikä sitten irl-jutustellessa riitäkään puheenaiheita, kun "joo, mä luin jo facebookista".

Vielä jännempi ilmiö, jonka tajusin on, että ns. facebook-etiketti alkaa soluttautua oikeaan elämäänkin. Huomaan välillä käyttäytyväni sosiaalisissa tilanteissa kuin olisin esimerkiksi facebookissa. Esimerkiksi näin: sosiaalinen media toimii pääosin reaaliajassa, ei ole tapana tehdä tilapäivitystä kaksi viikkoa sitten tapahtuneista asioista. Asiat ovat ajankohtaisia sen aikaa, kun ne kestävät newsfeedin alkupäässä, sitten korvautuvat taas uusilla ja uusilla postauksilla. Siispä kun tapaan tuttuja, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia, ajattelen ja kerron automaattisesti vain viimeisimpiä tekemisiäni, vaikka pidemmällä aikavälillä olisi relevantimpiakin asioita jaettavaksi. Toinen on asioiden filtteröinti. "Tämä ei ole tarpeeksi kiinnostava asia jaettavaksi/Tämä ei välttämättä sovi kaikkien kuultavaksi - jätän siis sanomatta". Sosiaalisessa mediassahan valitetaan todella paljon ihmisistä, jotka jakavat esimerkiksi facebookiin arkisia, jokapäiväisiä asioita, päivittävät statustaan liian usein tai päin vastoin päivittävät julkisesti liiankin henkilökohtaista aiheista. Siitä sitten tarttuu oletus, että ei ketään kiinnosta, en nyt tahtoisi olla se ärsyttävä turhanpäiväisiä jaaritteleva ihminen, vaikka todellisuudessa ihmisten kanssa jutellessa on ihan normaalia jakaa arkisempiakin yksityiskohtia, jotka nyt vain eivät välttämättä koko tuttavapiiriä kiinnosta tai heittää läppää jota ei koko maailman kuultavaksi sovi.

Sitten vielä joutuu miettimään millaisen kuvan itsestään antaa sosiaalisessa mediassa, eli ns. itsensä brändäämistä. Ainahan kannustetaan, että pitää olla oma itsensä, ja some on mahtava pelikenttä esimerkiksi monenlaiselle perseilylle, joka on itsellenikin hyvin mieluisaa puuhaa, mutta sitten toisaalta täytyisi ottaa huomioon, että kaikenmaailman tulevaisuuden työnantajat ja uudet tuttavuudet sitten saattavat luoda kuvaa minusta jonkun nettiprofiilien perusteella. Enkä todellakaan joskus kakarana facebook-accountia perustaessani olisi voinut kuvitella, että nyt parikymppisenä mulla saattaisi jäädä työllistyminen kiinni jostain noloista fb-kuvista, joihin mut on tägätty, näin liioitellusti. Toisaalta mun mielestä on mukavaa jakaa mun elämää julkisemminkin kuin vain niille ihmisille, joita säännöllisesti tapaan face to face, ja itselleni on ihan priceless päästä selaamaan vuosienkin takaa muistoja, joita ei välttämättä olisi tullut taltioitua muuten, mutta toisaalta turhaannun niin usein koko tähän sosiaalisen median osana olemiseen, ettei tunnu järkevältä ainakaan näin aktiivisesti siinä olla mukana.

Näiden pohdintojen jälkeen olen kyllä vakuuttuneempi siitä, että alan kiinnittää enemmän huomiota some-tottumuksiini, en enää tuhlaa jatkuvasti aikaa news feediä päivittäen, ole 24/7 kirjautuneena eri palveluihin ja keskityn sen sijaan elämään, joka tapahtuu ympärillä. Jonkin aikaa sitten lopetin television katselun kokonaan, koska se tuntui suurimmaksi osaksi olevan todella aikatuhlaavaa, aivoja turruttavaa toimintaa, joten nyt on korkea aika kohtuullistaa tätä sosiaalisen median käyttöäkin ja ehkäpä vielä jossain vaiheessa opin käyttämään aikaani kehittävästi ja hyödyllisesti.

Nyt vielä ironisesti voisin jakaa tämän merkinnän facebookissakin.