IRC-Galleria

...tällä hetkellä:
-teepannu on maailman kätevin keksintö, litra teetä kerralla, brilliant! haluisin kyllä jotain uusia teemakuja hyllyyn, jos jostain löytyis granaattiomenateetä ni oisin maailman onnellisin.
- en oo vähään aikaan tullu kuunnelleeks placebon uusinta levyä tai muistanu ostaa sitä itelleni, mut tänään oon fiilistelly sitä ihan kunnolla, kuinka mahtavaa.
- ootan innolla et pääsen huomenna taas duuniin, kuka ois arvannu että mä alkaisin ihan viikonloppuisin odottaa töihinpääsyä. muutenki tänään on ollu niin chilli päivä, eikä mikään darrahelvetti, et uus viikko alkaa hyvin levänneenä ja siivotussa kämpässä. ihmeen tervejärkinen sunnuntai.
- kauhee kriisi ku en osaa päättää värjäisinkö hiukset taas kokonaan mustiks vai jättäisinkö punasiks.
- ulkona on kylmää ja lumista ja talvi vaan iski yhtäkkiä päälle enkä tykkää yhtään. tilasin just itelleni kengät, jotka ei todellakaan sovi tällaseen säähän ja nyt harmittaa.
- tekis mieli jo käydä nukkumaan, mut eka katon telkkaria koska musta on tullu tv-addikti.

ja nyt se vihdoin on ohi. tässä on tullut opittua monta asiaa elämästä, päällimmäisenä ainakin se, ettei työttömyys oo yhtään mun juttu. nää edelliset kuukaudet on olleet mulle rankempia kuin yksikään koulussa viettämäni lukuvuosi tähänastisessa elämässäni, enkä voi sanoa ettenkö olis hetkittäin toivonu jatkaneeni vihaamassani lukiossa kesäloman jälkeen.

mutta kuten sanottu, on tässä positiivisiakin puolia. sen jälkeen kun seitsemänvuotiaana aloitin ekaluokan, en ollut ennen tätä syksyä ollut koulujen kesälomia pidempään vapaalla, ja koska kesälomat ovat aina niin autuasta aikaa, sitä helposti toivoisi niiden jatkuvan pidempäänkin. lisäksi olin niin totaalisen uupunut koulunkäyntiin, kun valmistuminen ei ollut vielä lähelläkään ja syksyllä siellä olisi odottanut vain rästihommia ja ylioppilaskirjoituksia, joten lukion loppuunkäyminen tuntui ajatuksenakin niin musertavalta, että päätin vain erota ja jäädä riskillä ihan tyhjän päälle. kyllästyin lomailuun jo parin viikon päästä koulujen alusta, kun muiden ollessa koulussa istuin kotisohvalla homehtumassa, ajantajun merkitys katosi, eikä elämässä tuntunut tapahtuvan mitään. opin kuitenkin paljon asioita maailmasta koulun ja opiskelijaelämän ulkopuolella.

vaikka aikatauluttomuuteen kyllä tottui, ei se tehnyt siitä sen siedettävämpää. laiskottelu ei ole enää ollenkaan hauskaa kun siitä tulee ihmisen päätoiminen työ. lokakuussa helsinkiin muuttaminen jeesasi jonkun verran toimettomuutta, kun ensin järjesteli asiat kuntoon, sitten kämpän asumiskelpoiseksi ja pääsi uuteen ympäristöön pyörimään. toiveikkuudesta huolimatta töitä ei stadistakaan alkanut löytyä, ja jatkuvat kieltävät vastaukset työnantajilta lannistivat entisestään. siinä vaiheessa kun lomani pituus alkoi lähestyä puolen vuoden rajaa, aloin harkita jopa lukioon palaamista saadakseni jotain järkeä elämään. riemullani ei ollut rajaa kun lopulta joulukuussa löysin itselleni työkokeilupaikan, jossa tammikuussa pääsisin aloittamaan.

ehkä joku viihtyy työttömänä tai ei kaipaa säännöllistä elämänrytmiä, mutta itse en tämän kokemuksen jälkeen enää hetkeen tahtoisi ilman koulu- tai työpaikkaa jäädä. rahalla ei niinkään ole merkitystä, toimeentulotuella pärjää mainiosti, enkä tälläkään hetkellä saa juurikaan sen enempää rahaa kuin työttömänäkään. tarvitsen vain sen tiedon, että teen jotain elämälläni, että aamuisin minulla on joku järkevä syy nousta sängystä ja arki-iltaisin jokin hyvä syy olla juomatta kaljaa. nyt minulla on, ja elämä alkaa vihdoin tasapainottua. kävin tänään baarissa juomassa kokiksen ja tulin kotiin, huomenna menen illalla pelaamaan sulkapalloa ja kerrankin viikonloppukin tuntuu spesiaalimmalta kuin muut päivät. feels good, ja nyt kun kaikki on taas jees, osaan vihdoin olla täysillä onnellinen siitä, et otin riskin, jätin vanhat suunnitelmat, vaihdoin kaupunkia ja oon nyt tässä.

historiallista, etten löydä tästä sunnuntaista tällä hetkellä mitään valittamisen aihetta. täällä mä mun luolaan linnoittautuneena kynttiänvalossa ootan et leffa latautuis, vois sanoo että jopa tunnelmallista on. oon kohta ollu huimat kuus tuntia tänään hereillä, kun vahingossa tuli valvottua aamuun asti, vaikka en ollutkaan missään bailaamassa aamuneljään niinkuin tavallisesti. onnistuin koko viikon välttämään alkoholin suurkulutusta ja ylläpitämään tupakoimattomuutta. jos tällä linjalla mennään ja heittäydyn hurjaksi, uudenvuoden lupauksista löytyy varmaan sitten joku tipaton tammikuu.

uusivuosi on kyllä ehkä pelottavin vuoden juhlapyhistä. juhla, jonka tarkoituksena on vetää niin ultimaaliset kännit ettei koko vuonna olla vielä sellaisia nähty, ja perseillä vielä viimeisen kerran ihan olan takaa, ennen kuin tammikuussa sitten luvataan aloittaa uusi ja parempi elämä. tai siis näin olen tähän asti uv-juhlinnan hoitanut. tänä vuonna ajattelin jättää välistä suurimmat perseilyt, taksiinoksentamiset ja ennen ilotulituksia sammumisen, ja viettää vuodenvaihteen ilman alkoholia. tuntuu etten tällä hetkellä henkisesti vain jaksaisi kärsiä maailmanlopun darraa ja morkkista tässä puolivuotisen lomani viimeisellä viikolla. vapaa-ajalle saattaisi olla muutakin käyttöä.

nyt mun leffa on näköjään latautunu, vois hakee teetä ja jatkaa koomailua.

totaalisesti menny kyl ohi koko joulunodotus, tosin en mä ikinä varsinaisesti oo joulusta välittänykään. ekaa kertaa elämässäni en oo pyhinä lähelläkään savonlinnaa tai sukulaisia, vaikka kovasti oli tarkotus päivän reissu sinne tehdäkin. ainakaa mun elämä ei mee näköjään niinku strömsössä, ja toisinaan sitä missaa bussin mihi on jo maksanu kuudenkympin liput. varsinki ku on muutenki jo täysin rahaton, niin hyvältä tuntuu.

turhaan siis haaveilin mamman loputtomista ruokavarastoista, ja päädyin hakemaan päivän ateriaks kanahampparin siwasta. nii, ja aamulla mun takin taskusta löyty mäkin ranuja. en kyl syöny niitä.

ehkä se paljonpuhuttu joulumieli löytyy vaikka tallinnasta, nyt haluun nukkuu tän darran pois ja oottaa parempaa huomista. en_juo_enää_ikinä vol. 666.

nyt on vuorokausi jo useamman tunnin sunnuntain puolella, eli sunnuntaiblogi-perinne jatkuu edelleen. mielessä olis ehkä noin miljoona juttua tarinoitavaksi, mutta koska en osaa tällä hetkellä valita parhaita paloja, jätän kokonaan kertomatta. olotilakaan ei oo mitään määriteltävää, istun pimeessä kämpässä, poltan tupakkaa ja kuuntelen biisejä, jotka sais mut kyyneliin jos osaisin itkeä. lauantai tuntui kuin yhdistelmältä monesta päivästä, kaikenlaista tuli koettua ja vaikka ehkä parisen tuntia sitten elämä tuntui täydelliseltä, nyt tää päivä vois jo loppua. jotenkin häiriintyneesti mun tekis kauheesti mieli kahvia, vaikka nukkuminen kiinnostais etusijalla. onneks ei oo maitoo, ni en keitä sitä kahvia sentään. teetä voisin harkita.

oli kai mulla aluperin joku pointtikin tähän, mut se ei nyt oo vaan kovin selkeä. hurjaa ajatella, et viikon päästä oon pitkästäpitkästä aikaa savonlinnassa lapsuudenkodissa nukkumassa. tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta tähän hetkeen ja ylipäätään elämään verrattuna. sitten saan ainakin jotain muuta ruokaa kuin nuudeleita, joita oon viimeset pari viikkoo syöny.

ehkä jos kirjottaisin merkintöjä jonain muuna päivänä viikosta, saattaisin saada vaikka järkevääkin tekstiä aikaiseksi, mut toisaalta, who cares?

pitkät viikonloput pistää järkevämmänki ihmisen elämänrytmin sekasin, mut thank god, selvisin elossa ja huomenna on taas uusi viikko! en kyllä ymmärrä miten vielä pari vuotta sitten itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu oli viiden päivän mittainen ryyppäysmaraton sisältäen kaljankiskontaa aamusta iltaan, ja sen jälkeen olin ihan kykenevä menemään kouluun, mitä nyt vähän liskodiskoisissa fiiliksissä. tällä kertaa en edes aloittanut putkea keskiviikkona, kuten monet muut toverini, ihan hyvästä syystä tosin. torstaiaamuna nimittäin seikkailin arabianrantaan, ja kuinkas sattuikaan, päädyin allekirjoittamaan työsopimusta, jippikayjei! mulla on nyt kuukausi aikaa korjata unirytmi, et oon sit tammikuun alusta kykenevä raahautumaan sinne arabianrantaan joka aamu. muiltakin osin olin torstaina iloinen: tehtiin ellan kaa sankollinen sangriaa, päätettiin varata ens juhannukseks matka damiin (ehkä parhaita ideoita ikinä!) ja käytiin korjaamolla tsekkailemassa pariisin kevättä. miinuspuoli oli kyllä se, et keikan jälkeen himaan mennessä mut pyydettiin naapuritaloon juhlimaan ysikasien kanssa, mut kun kerroin mun iän, en ollutkaan enää tervetullut :c mikä tätä nykynuorisoa vaivaa, ei vaan minun nuoruudessa ketään syrjitty iän takia?

perjantai olikin sitten sen verran voimiavievä ilta, et eilen ei darra ottanut helpottaakseen ees viiniä juomalla, kuuma 80-luku ei tullukaan foxilta jostai syystä (lauantaiperinne meni pilalle!) eikä loppujen lopuks saatu aikaseks liikkuu mun kämpiltä mihinkään. eli verrattuna parin vuoden takaisiin tsembalointeihin tosi rauhallinen itsenäisyyspäivän loma, mut en haluis ees kuvitella millasessa seitsemännessä helvetissä olisin tällä hetkellä, jos olisin just lopettelemassa viiden päivän ryyppyputkea, ja huomenna pitäis mennä kouluun. ehkä on vaan sitten hyväksyttävä, että oon tullu vanhaks, et oon liian vanha kotibileisiin eikä kroppa kestä enää samanlaista menoa ku alaikäsenä. ehkä olis aika lopettaa randomsekoilut ja ryhtyä aikuiseks. nyt eka kuitenki poltan röökin ja kuuntelen repomiehen lauluja.

galtsusta on näköjään tullu mun sunnuntaiblogi. ulkona on myrsky, kylmä, metroki oli kolaroinu tänää puun kanssa ja tulin vasta äsken takas kämpille, ja nyt popittelen lily allenii ja syön nugetteja. viikonloppu oli taas rankka, jouduin aamulla suunnistamaan itteni himaan jostain yllättävästä paikasta eikä ollu kivaa. eilen olin mm. kännissä ja pikkujouluissa. ehdottomasti ikävintä koko viikonlopussa oli se, ettei mun uus jäätelökone toiminu ihan niinku sen ois pitäny ja kummallakin yrityksellä sain aikaseks vaan pirtelöö, eli tylsää, vaikka oliki hyvää pirtelöö.

en vielä oo suostunu hyväksyy sitä faktaa et on joulukuu, senkin tosiasian kohtaaminen saa jäädä huomiselle. ajan kuluminen yleisestiki on melko random käsite, vastahan vaihtu marraskuuks, eli mihin on taas kuukausi menny?

huomenna haluun nukkuu liian pitkään ja pistää taas elämän järjestykseen niinku mulla maanantaisin on tapana. nyt luen itseni uneen ja ootan parempaa huomista.

maailma olis niin paljon parempi paikka jos kaikki sunnuntait vois skipata. ihan sama onko darra vai ei, sunnuntaisin on vaan mahdotonta saada mitään aikaiseksi. tai vähintäänkin tahtoisin henkilökohtaisen sunnuntai-tukihenkilön, joka heti herätessä olis tsemppaamassa, vakuuttelis et tästä voi vielä tulla hyvä päivä, kävis läpi kaikki viikonlopun tapahtumat, lohduttais kun alkaa ahdistaa ja tuntuu et maailma kaatuu päälle, kävis mun puolesta kaupassa ja auttais valmistautumaan uuteen viikkoon.

vaikka ei oo ees rankka viikonloppu takana, tän päivän suurin saavutus on ollu siwassa käyminen. nyt keitän mustikkamuffinssi-teetä ja makaan sängyllä vielä vähän lisää.

darrattoman viikonlopun kunniaksi olen suunnitellut noin 666 asiaa, jotka aion tehdä huomenna, kun kerrankin puoli viikkoa ei kulu viikonlopun riennoista toipumiseen. muun muassa kirjastokortin aion hommata ja vihdoin käydä ostamassa kahvimaitoa. tänään en kuitenkaan vielä tahdo tarkistaa tilin saldoa, siivota kämppää, tai yhtään mitään mahdollisesti yleishyödyllistä.

eilisen ansiosta olen edelleen typerän onnellinen, fiilistelen olavin biisejä ja voisin vaikka yrittää muistella ja kasata jonkunlaista settilistaa itselleni johonkin ylös. keikkariehumisen ansiosta mustelmia löytyy mitä kummallisimmista paikoista (missä tilanteessa oon telonu mun solisluut?!) ja polveen sattuu aika saatanasti, mutta mitäpä sitä ei kestäisi eilisen onnellisuuden eteen. voisin suositella hyviä keikkoja lääkkeeksi kaikille masennuksesta kärsiville.

huuliharppukostajia on tänään ollu kaikkialla, ja nyt haluun kattoo jonkun tosi ahdistavan leffan, ettei elämä olis liian iloista sentään.

nukuin viime yönä yli 14 tuntia. heräsin siinä vaiheessa kun oli jo tullut pimeää, lähdin kamppiin kämpänremppaushommiin ja päädyinkin gintonicille. koska lähdin ajoissa kotiinpäin, päätin vielä vierailla hovissa kyselemässä muistikirjani perään, join tuopin, luin kirjaa ja pääsin vielä metrolla himaan. kerrankin ilta loppui ihmisten aikaan, viikonloppuisin illoilla on tapana venyä aamuun asti, mutta tänään onkin maanantai.

ehkä tarvitsisin jotain järkeä elämään, toisaalta hauskaa on näinkin, harmillista vain, että sisällä tupakointi on liian helppoa nyt kun sen kerta on aloittanut. ehkä siis vielä yksi rööki tässä musea kuunnellessa, sitten hukun hetken ajatuksiin ja huomenna herään ennen hämärää ja siivoan. ja tupakoin taas ulkona.