IRC-Galleria

"Tulityölupa laaditaan neljänä samansisältöisenä kappaleena, joista annetaan oma kappaleensa tulityön myöntäjälle, tulityön tekijälle, tulityön aikaiselle tulityön vartijalle ja tuliyön jälkeiselle tulityön vartijalle." -Ja se on laki.

Kumman runollista tuo lakiteksti. Mutta huomenna on kokeet.

Ei kaatunut maailma päälle tänään. Eilen meinasi tulla lunta tupaan suoraa hengen Siperian aroilta. Koulussa oli paha olla, omat epäonnistumiset ja tekemättömät työt saavuttivat tietoisuuteni murtautuen pinnan lävitse kuin hukkuva jään alta virtapaikassa. Kuulin ystävältäni että sitä on ollut ilmassa, tunnen vieläkin nenässäni raudan tuoksun. Tänään kuitenkin oli hyvä päivä. Koulussa alkoi uusia innostavia asioita ja olin jo oma eriskummallinen itseni. Hämmensin kanssaopiskelijoitani päähäni juolahtaneilla kummallisilla uusilla asioilla. Miltä näyttää pallo jonka sisämitta on suurempi kuin ulkomitta? Tästä syntyi keskustelu joka päättyi hiljaisuuteen, sillä kukaan ei voinut sanoa mitään mikä ei olisi palautunut "jonkun toisen ongelma"-kenttään ja neliulotteisiin avaruuspalloihin joiden sisä ja ulkomitta ovat vaihtaneet paikkaa ja kääntynyt itseensä kuin supersäieteorian tarpeettomat ulottuvuudet. Keskustelu oli oudompi kuin Salvador Dalin maalaama tynnyrillinen Shakespearen kirjoittamia apinoita. Outo päivä.

Hetki sitten ystäväni soitti pitkästä aikaa, minulle tuli jo puhelimen soidessa sellainen olo kuin olisimme puhuneet jo aiemmin tänään. Emme olleet. Hänellä oli samanlainen tunne. Aivan kuin olisimme jatkaneet keskustelua jota emme olleet koskaan käyneet. Kaikuvatko ajatuksemme ja tekomme iäisyyteen? Annammeko asioille voimaa ja merkitystä vaikka ne olisivat pelkkiä yhteensattumia? Johtaako tieteen tie minnekään jos edessäpäin on vain harhaanjohtavia tienviittoja määrättömästi? Eikö riitä että elämme kysymystä pohtien, ihmetellen totuuden monia kasvoja, polkujen lukemattomuutta ja ajatuksen rantojen avaruutta. Riittää. Minulle kysymys on tärkeämpi kuin vastaus.

Tuntuu hyvältä mennä nukkumaan, väsyttää. Monta yötä olen nukkunut huonosti ja liian vähän. Siunattuja olkoon uneksijat, jotka silmänsä sulkevat ja jättävät maailman murheet valveen maailmaan karaten itse unten mutkaisille poluille. Siunatut jotka nukahtavat höyhenen kosketuksesta. Minä valvon maailman unia.

Tänä yönä kuitenkin nukun. Helposti. Ja hymyilen.