IRC-Galleria

kaikki loppuu kun tulee kesä, ei ulkojäitä, ei mäenlaskuja, ei pitkiä ratsastus lenkkejä umpi hangessa, ei avantoa, ei lumisadetta, ei pilkkimistä, ei lumitöitä, ei lumiukkoja, ei pakkasta.

kaikista eniten mulla tulee ikävä sitä fiilistä kun polkee ulkojäiltä kotiin kovassa pakkasessa ja tuntuu miten se kylmyys iskee joka paikkaan ja alkaa kohmettaa koko ruumista, hitaasti. jokaisena kertana kun vetää henkeä pakkanen pistelee keuhkoissa ja tuntuu ettei olis nenää enää ollenkaan. ja hengitys höyryää, ympärillä on ihan hiljaista ja pimeää, pimeää. vaan tähdet ja kuu. varpaat on jo ihan jäässä. tuntuu ettei jaksa polkee enää yhtään kun reidetkin on ihan umpijäässä ja pimeys nielee ne pienimmätkin äänet. näpit jäässä. sitten kun tarkasti kattoo kauas kauas pimeyteen näkee miten taivas ja maa kohtaa, miten musta pimeys, ja valkoinen hanki kohtaa jossain kaukana. luistin pussi painaa olkapäällä. jossain kaukana voi erottaa kotitalon valot. ihanaa. vihdoin tuntuu että hengityskin on pelkkää kylmää, vain kylmää. pyörä paikalleen. kävelee ovelle. aukaisee oven: lämpö iskee kasvoihin. ovi menee kiinni ja ihana pimeä kylmä syli jää taakse. vain lämpöä ja valoa. sitäkö kaikki kesässä rakastaa? :( hyvästi talvi, nähdään ensi vuonna :)