Tänään tuli aamulla taas hyvin selville että kuolema ei nirsoile kohdetta valitessaan. Eräs melkein vanhimpia ystäviäni ilmoitti aamulla sairastuneensa leukemiaan. Se että kuinka paha leukemia hänellä on niin en vielä tiedä.
Heräsin tosiaan siihen ajatukseen että kuolema on yhtä läsnä maailmassa kuin elämä eikä sitä ikinä tiedä milloin saattaa tulla lähtö. Kuolemanpelko on tosiasia, mutta ei sen kannata antaa hallita itseään. Se nyt kuitenkin tulee sitten kun tulee eikä paljoa lupia kysele.
Toivon vain kovasti nyt että ystäväni jaksaa taistella itsensä kuntoon jos ei ole paha leukemia.