HIEKKAAN KIRJOITETTU, KIVEEN KAIVERRETTU
Kaksi ystävystä vaelsi autiomaan halki. Kesken matkaa ystävykset joutuivat
sanaharkkaan ja alkoivat riidellä. Riita johti siihen, että toinen
läimäytti
toista. Ystävä, jota toinen oli lyönyt, tuli pahalle mielelle. hiljaisena
hän kirjoitti hiekkaan:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"
Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat
matkaa, kunnes tulivat keitaalle. Siellä oli lähde ja he päättivät kylpeä.
Läimäyksen aikaisemmin saanut luiskahti kiveltä ja oli hukkua lähteeseen,
mutta ystävä ehti pelastaa hänet. Pelastuttuaan ja kokemustaan elvyttyään
hän kaiversi kiveen:
"TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"
Ystävä, joka oli häntä ensin lyönyt ja sitten pelastanut, kysyi:
"Kun löin sinua, kirjoitit siitä hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen.
Miksi?"
Toinen vastasi: "Kun joku tekee meille jotain pahaa, se pitäisi kirjoittaa
hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä =kirjoituksen mukanaan.
Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää, meidän tulisi kaivertaa se
kiveen,
jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja unohtaa"...
Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan onnesi kiveen.
Eki: -Aika on käsite, jota jokaisella on Jumalan suodessa vuorokaudessa aina yhtä paljon. Olit sitten köyhä tai rikas, onnellinen tai onneton.