Niin sinä ompelet sulan kerrallaan
pieniin siipiin, että lentäisit taas
Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa
vaikka arvet se jättää,
Sun mentävä on.
Sä oot niin vahva
ollut minun vierellä
vaikka helppoo ei oo ollut sullakaan
Jos vain annat
voin kantaa sua näillä siivillä,
niin monet arvet ne nähneet on
Taas oot niin kaunis
kun lepäät mun sylissä
Miten kauan jaksan sua pidellä
Kun niin helposti kaatuu
viime metreillä
Vain tyhjää ilmaa
mun veressä
Niin kadotettu maailmamme
Herää kylmyyteen
Käsissämme vain tuhkaa on
Miten kauan me harhailtiin
Ja vaikka sylissämme kaunein on
Ja vaikka käsissämme avaruus
Niin enää emme löydä reitillemme
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 12.05.
- [Ei aihetta] 03.04.
- [Ei aihetta] 11.03.
- [Ei aihetta] 17.02.
- olin jo melkeen ehtiny unohtaa. 12.02.
- [Ei aihetta] 20.01.
- [Ei aihetta] 08.01.
- [Ei aihetta] 31.12.
- [Ei aihetta] 25.12.
- haluun sen kaiken takasin. 25.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (7)
- ▶ 2011 (223)
-
▼
2010 (173)
- ▶ joulukuu 2010 (68)
- ▶ marraskuu 2010 (23)
- ▶ lokakuu 2010 (18)
- ▶ syyskuu 2010 (29)
- ▶ elokuu 2010 (9)
- ▶ heinäkuu 2010 (5)
- ▶ kesäkuu 2010 (8)
- ▶ toukokuu 2010 (6)
- ▶ huhtikuu 2010 (7)