Taas on kulunut yksi päivä elämässäni, ei loppua näy "hauskuuden pidolle". Päivät tuntuvat samoilta ja niistä alkaa kadota hohto. Vierivätkö kivet vielä lähikukkulalla? Ehkä eivät, koska aikakin on jo pysähtynyt.
Mielummin istuisin kotona sen ajan, että voisin ajatella omia asioitani ja saada päätökseen ne mitkä eivät ole vielä valmiita.
Toivottavasti joskus...