Tytti lähti jo täältä pois. En olisi millään halunnut että lähtee. En pistäisi pahitteeksi vaikka olisi joka päivä täällä. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että kyllästyvät jos toinen on usein lähellä. Mutta onneksi minä en ole sellainen ihminen. Mitä enemmän toisen kanssa on, sitä enemmän minulla tunteet kasvavat.
Oltiin tuossa eilen naapurin miehen luona istumassa iltaa. Hän tarjosi siinä vähän juomista. Jopa punaviiniäkin join. Ja olo on nyt kyllä sen mukainen että on vähän viiniä otettu. Lähellä on kyllä että lapanenkin lentää. Kunnon paskat ainakin äsken pärähti.
Nälkäkin tässä rupeaa pikkuhiljaa tulemaan. Onneksi tuolla on jääkaapissa lautasellinen Tytin tekemää pottumuusia ja pekoni-jauhelihakastiketta. Hiemanko se oli hyvää! Ja sitten siellä vielä ihan hillittömästi hedelmäsalaattia. Nälässä Tytti ei ainakaan minua pidä. Tekee tuollaisia herkkuja! Ja mielellään syö, eipä tarvi mitään valmisruokia vaan oikein makoisaa kotiruokaa. Voiskin heittää mikroon noi pottumuusit kastikkeineen ja vähän herkutella. :)