IRC-Galleria

Tää on vika kerta, ei täs kummempii.
Tunnen vaan valon pääs lisää tunnelii, takan tuhansii tunnelmii.
Vikoi kertoja, joka kerta itsepetos helpompaa.
Hesarin luukku, luukus pien vessa, siellä tykitän hetken tulessa.
Mun tullessa pajauttajat vaivaantuu, tutut tukotukset kun luuppaa mun suun.
Epämielyttävän totuuden ne kitkee,
sitkee ihminen sisäänpäin itkee, hiljaa sohvalla nappeja napsi.
Elämän nähnyt aikuinen lapsi, isä linnast päästyään ei saanut työtä,
elämä on natsi, äidillä syöpä, prinssist helppo lypsää mikä sitä kaivaa, kertosäe kertoo mikä mua painaa.

Käsi diilerin löys reidelleni, piirun pidemmälle mitä eilen meni.
Löyly löi mut sitkeenä kestän.
Subutexprinssi ei enää estä.

Toukopouko jol mustii klönttei, sydäminä pikkasen hönttei.
Pikkasen nuorempii joulukuun lapsii ja,
muit lapsellisempii alust asti ja lapset on raakoi.
Niitä käytetään, syrjäst nurkkaa luokassa näytetään,
ne syntyy lähiös ja kuollaa Kallios, ojasta allikkoon, hyvinvointivaltios. pitkin kallion katuja raasu tallaa, antabus kapselin irti haarukallaan,
repii ei pienii säröjä, silmä erota.
Kunnes rehottavat ongelmat ne verottaa, urat urkenee nurjalle puolelle, viettää hurjaa huomiseen kunhan.
Luojan suones ne ei kuole huomenna, mut tuoni korjaa kuiteki nuorena.

Otteita kirvonneita, hermostuneita katseita, käyttöasteita.