Kaltereiden
takaa seuraa elämääni sen
tienpientareisen polkuani
kaartaen. En vieläkään oo
nähnyt läpi muurien,
niiden jotka määräs
jokaisen mun huomisen.
Syys-loka joka kasteli
varpaasi mä poimin satees
pisaran se harhaili
kämmenellä, jonka päällä
kannoin perkeleitä.
Suojellakseen kaltaisias
haavottuneit enkelitä.