IRC-Galleria

neljän tunnin päästä herätys jes! but i must keep on rockin'

kirjoitin äsken elämäni ensimmäisen fanikirjeen. miksi? sitä minäkin mietin.

otsikkoon viitaten, en enää kestä elää hymiöiden valtakaudella. haluaisin kirjoittaa ilman niitä, mutta nykyään se ei enää ole mahdollista, sillä kukaan ei enää tajua teksteissä olevaa ironiaa tai satiiria tai tavallista huumoriakaan ilman niitä ja sitten syntyy väärinkäsityksiä, joista syntyy konflikteja, joista seuraa yhteenottoja ja lopulta käsissäni on avoin sota.

olin äsken aivan varma että KGB on vihdoin löytänyt minut ja tullut hyökkäämään kerrostaloasuntooni, mutta totesin 6 minuutin pimeässä istumisen, vapinan ja lisäkuuntelun jälkeen, että hyökkääjä olikin katolta ikkunalautaani tippunut lumiläjä.

nyt päässäni liikkuvan jutun taso on sitä luokkaa että kiipeänpä tästä parvisänkyyni haaveilemaan unentulosta. harmi kun en parisänkyyn. no on se kyllä melkein sekin. muttei virallisesti. se on sellanen 120cm puoltoistasänky.