Kaipaan koira harrastuksia. Sanin, Jedon ja Vilman kanssa kävin näyttelyissä,saksanpaimenkoira leirillä ja Jussun kans epävirallisissa näyttelyissä. Koirat ovat mun parhaita ystäviä aina. Tuntui kivalta kävellä metsässä sessujen kanssa ja kuunnella luonnon hiljaisuutta. Käytiin yhdessä uimassa. Ja istuttiin kivellä yhdessä. Tunnen että kuulun laumaan enkä tunne sitä ulkopuolisuuden tunnetta, jota tunnen ihmisten seurassa. Sani piti huolen etten päässyt piiloutumaan metsässä siltä, mutta Jedo kävi välillä kauempana musta. Jussulla oli silloin niin kiire että kävi tekemässä oman lenkin niin että ilmaantui takaisin laumaan kun olin lähdössä kotiin. Vilmakin olis mennyt omia polkujaan jos olisin päästänyt irti. Tällä hetkellä Jussulla ei ole enää kiire lenkillä kun sillä on nivelrikkoa molemmissa takajaloissa. Vilma pysyy vapaana mukana lenkillä vaikka välillä käykin kaempana. Sani on hoidossa toisessa perheessä ja Jedosta olen joutunut luopumaan, kun mun aika menee 2-vuotiaiden kaksosten hoitamiseen.