IRC-Galleria

hassu ilta oli.
mielipiteet muuttui.
nyt sitte kotona, pitäs tehä Josulle peti.
Rakastan sitä tyttöä.
Ei muut ymmärrä.
Vanhat viholliset on kavereita nyt.
Sanokoot muut mitä vaan.
TAKATALVI JA TALLULAH.
Nyt on jo perjantai ja jos käy niinku suunnittelin niin tänä iltana on hyvä ilta.
Haluan pian nukkumaan että aika kuluisi.
Niinkerta.
Toivottavasti perjantai 13 ei vaikuta siihen.
Tosin on yks juttu mitä pelkään.
Mut en voi kertoa tässä.
Se liittyy poikaan kuitenki.
Ja avain varmaan pysyy kuitenki jonku aikaa kaulassa viel.
Se on avain mun sydämeen, katos. Ja sen saa joskus se joka vie sydämenki.

"sä et ole vain
yksi monien joukossa
vaan sä olet
se yksi"

Niin.
Ikävä. Pian kai se helpottaa.
Mutta haluan rakastua.
Rakastuneena olo on parasta mitä tiedän varsinki jos saa vastarakkautta :)
Mutta yksi projekti on viel alla. Pilvi ja Josu tietää mikä on mun pyrkimys.
Vasta sitten voin olla täydellisen tyytyväinen itseeni.
Ja sitte mua ei kestä kukaan.
Mutta Kirka tietää että on rankkaa olla täydellinen, edelleen.
Ei oikeastaan väsytä ollenkaan, laiskottaa vaan.
Mietin rupeisko leffankattomispuuhiin vai millekä.
Joitain ihmisiä pirun ikävä.
Ahistaa ku en jaksa pitää moniin yhteyttä ja ne luulee etten välitä.
Jotkut taas tietää että jos joskus kuluukin viikkoja etten sano rakastavani, niin se ei tarjota etten minä rakastais. Miikka, jos luet tätä, olet ensimmäinen heistä.
Itse asiassa oon joskus luullu kertovani sen usein, kuinka tärkeitä tärkeät ovat muuta kuulemma en tehnytkään niin.
Haisen cyborgille. (maskivärille jota käytin halloweenina)
En kyl malttas odottaa poikaa mut pakko kai se on.
No can do.
Miksihän jotku eksät on niin vaikeita.
Ei kaikki ole.
Johtuuko se jotenki suhteen pituudesta vai siitä miten tosissaan on ollu?
En minä tietääkseni ole enää vaikea yhdellekään eksälle.
Jos olen niin kertokaa.
Olen menettänyt ihmisiä viime aikoina.
Ystäviä siis.
Asioita on pidetty salassa ja muuta paskaa.
Ei se Josu tuukaan.

Silimäkarkit on kivoja.