Ei oo kivaa olla kipiä.
Äiti karkasi eilen Epsanjaan (se on itse asiassa ihan positiivinen asia, mutta valitan kummiski).
Kukaan ei kysele mun perään vaiks olin melkein raato eilen.
Kyllä mä oon parka.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin päätän ensimmäisen naurettavan päiväkirjamerkintäni. Valitellaan taas!