Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään
Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli retkemme, aa aa aa..
Muista, että meillä oli.. hetkemme
annan anteeksi sinulle