Syksyn tullen kun lehdet tippuu puista
Ystävät rakkaat mä teidät tulen muistaan
On ollu hetkiä hyviä ja haikeita
Vaikeita asioita satanu vihanrakeita
En haluu silti keinutuolis kelaa pahalla
Arvet umpeutuu ja unohtuu aina vaan ajallaan
Antakaa aikaa antakaa anteeks
En haluu että meidän ystävyytemme jää vaan haaveeks
Tarpeeks en ole elämältä saanu
Silti välil tuntuu että neljä seinää päälle kaatuu
Mä tarvin lämpöö ja tarvin läheisyyttä
Älkää jättäkö mua yksin mä tosissani pyydän
Tunteet välil heittelee puolelta toiselle