IRC-Galleria

No sleep 'til MÃ¥kkefest

Aamupäivä oli samanlainen kuin kaikki muutkin aamupäivät
Californiassa 1970-luvun alussa. Istuimme Viinahymyn ja Dr. Hustlerin
kanssa erään hotellin aulabaarissa ja nautimme Singaporeslingejä sekä
olutta. Tarkoituksenamme olisi mennä kaikkien aikojen suurimmille
rock-festivaaleille måkkefesteille esittämään amerikan kuumin
listahitti "I was a teenege schizo hippo", jonka tahtiin yhdysvallat
oli tanssinut koko menneen kesän. Hyvästä listasijoituksestamme
huolimatta olimme kovassa seurassa. Olisimmeko pääesiintyjiä vai
olisiko Jefferson airplane, The rolling stones, Led zeppelin tai The
Beach boys marssijärjestyksessä edellämme.Tunsin itseni hieman
hermostuneeksi, sillä kyyti jota odotimme oli jo pahasti myöhässä.
Hädän hetkellä mieleeni palasi vanha lentoemäntäteoria, jonka olin
kuullut veljeltäni David Leeltä. Jos koneessa tapahtuu jotain outoa,
tarvitsee vain katsoa lentoemäntää. Jos hänen naamansa on
peruslukemilla, niin kaikki on hyvin ja normaalisti. Päätin vilkaista
ystäviäni. Viinahymy ei antanut pokerinaamansa pettää vaan hymyili
samalla perverssillä tavalla kuin aika saatuaan alkoholia
nautittavakseen. Katsoin Dr. Hustleria. Hänkin näytti rauhalliselta
joten syytä huoleen tuskin oli.
Odotuksemme palkittiin seitsemää tuoppia, puolta askia savukkeita,
liian montaa huonoa vitsiä ja muutamaa dollaria myöhemmin.
Kuljettajamme saapui noutamaan meidät Elviksen vanhalla kutaisella
Cadillacilla, jonka stereoista Mamas and the papas soitti päätä
huimaavalla äänenvoimakkuudella. Bändimme vibrafonisti Marcio Minus cm
sekä laulusolisti Nikki Mercury istuivat jo autossa odottamassa ja
retkemme kohti San Fransiscoa saattoi alkaa.
Matka sujui mutkitta. Ainoa mainitsemisen arvoinen episodi sattui
erään hod dog-kojun luona jossa Nikille tuli riitaa sinapista jonkun
punaniskaisen sikafarmarin kanssa. Tuo henkeä salpaava Muhamed Alin ja
Sonny Listonin kohtaamista muistuttanut mittelö päättyi Niken
tyrmäysvoittoon ja matkamme saatoi jatkua.
Ilmassa väreilevistä hyvistä vibraatioista huolimatta tunsin oloni
edelleen huolestuneeksi. Olin sekaisin kuin, mutta kuntoni oli
kuitenkin hyvä verrattuna Dr. Hustleriiin joka istui hiljaa muovipussi
päässänsä. Vilkaisin kysyvästi Viinahymyä, mutta hän vain myhäili ja
söi sitruunaa. Saavutin lopullisen mielenrauhan ja henkisen tasapainon
vasta saavuttuamme måkkefest alueelle. Tapahtuman järjestäjä Heimo
Haitto toivotti meidät juhliinsa sydämmellisesti tervetulleeksi
tarjoten shampanjaa ja kokaiinia. Samaan aikaan illan ensimmäinen
yhtye Aerosmith aloitti settinsä.
Kaikki oli täydellistä. Meillä oli kaikki mitä tarvitsimmekin.
Golfkengät, päihteitä, katkarapuja, naisia, alastomuutta ja vapaata
seksiä jota harjoitettiin estoitta ympäri aluetta puolen miljoonan
juhlian kesken. Black Sabbath aloitti keikkansa ja yleisön lisäksi
myös backstage alue villiintyi. Katselin miehistä hienoimpia Nikkiä
sekä basistamme Dr. Hustleria jotka painivat. Heille tuli riitaa
kappaleista, joita esittäisimme kohta vellovalle ihmismerelle.
Vilkaisin myös rumpaliamme Viinahymyä , joka oli ottamassa juuri
huikkaa lasillisesta raakaa vodkaa ja hymyili koska luuli muiden
ajattelevan, lasissa olevan vettä.
Tunnelma alkoi illan hämärtyessä käydä yhä jännittävämmäksi. Aikaa
showmme alkuun oli enää muutamia minuutteja. Huomasin yllättäen
kaikkien tuijottavan taustalaulaja-huilisiamme Johnny Skylightia, joka
yritti epätoivoisesti sukeltaa kenkäänsä. Sanomattakin olisi selvää,
että esityksemme olisi unohtumaton kokemus kaikille. Spektaakkeli,
josta muistettaisiin koko 70-luku. Esityksemme tulisi vetämään maton
The Beatlesin ja koko menneen vuosikymmenen alta.
Aika oli koittanut. Gongarumpalimme Slim T the Nastyone saapui
viimeisenä lavan taakse dildo kädessään, väittäen sateenkaaren pään
löytyvän Dollyn Partonin tissien välistä. Olimme valmiit nousemaan
lavalle keskelle amerikkalaista unelmaa.
Kovaäänisistä tuli tuttuakin tutumpi kuulutus. You wanted the best!
You got the Best! Hottest band in the world! The one and only!
"Shocking Fallos"!
Show alkoi ja ihan jazziksihan se meni aivan kuin kaikki oli odottanutkin.
Rumpali oli hukannut kapulansa, kitarat olivat epävireessä, basisti
oksensi päälleen, laulaja veti miksaajaa turpaan ja erosi bändistä.
Heräsin seuraavana aamuna jostain lyötyäni pääni 31 kertaa
lavuaariin ja näin vessan peilissä ilmestyksen, joka oli selkeästi
tenussa. Ilmestys oli vaiti ja olin sangen ihmeissäni.


-Jim Lipponen