Yli runoilijan narsissimäen
Vuotaa siellä verta väen
Itsestään selvä kertova säe
Yli pienten kukkasten näe
Ojensi kauas auttavan käen
Silmien takan siperia hänen
Ain iäti äeti täten
On viiskyt kilsaa ja viikset jäiset
Talviyös, itsepäiset
Kyräilee kypäräs kulkurin kruunus myöhäs
Kuurankukkina huurus tääl
Hiihdetään hiljaa pienet eel
Kun liljat tippuu alas kielekkeelt
Välistä vinojen hampaiden vikojen
Läpi kylmien tilojen tyhjien pihojen
Murtsikkaa taa pokossan saatteli
Kaukan kaipaa parhain prijaatteli
Hän paranee vain viemällä litkut
Niin niin pitkää nielen iänellä itkut
Punaiset haavat maiseman sameen
Harmaan narsissin serotoniinivajeen
Kapsäkissäni ahdistukseen vastaus
Pohjois-Euroopan henkinen raskaus
Sai väristyksen käsii käsityksen
Latui hävityksen on narskuen nakerrettu
Palovammat paleltuneiden kärsien
Kylpien läpi näiden jäätyneiden järvien
Jos aika näkien on kärrynpyörä
Os! Kaikki vuodenajat yhten' yönä
Nouskoo kristukset kirkkaana lukemaan
Horust venaa valkoinen tuleva
Makaa edessä juhlasali kuurattu
Pysähty paikalle katsoja huumattu
Suus lappu suovalla puunattu
Niska jäässä suksemme suunnattu
Silmät nääntynyt kääntymäs seural
Ku rustaa kahdel sydämellä reunal
Sairaslomien hurmokses hoitunu
Koristekukka uraorientoitunut
Matkalla auttamaan paikalla vatvon
Atomi sano atomille tahdon
Nyt aikapommi toukokuus tikittää
Lämpöön aukee laukee livistää
Kaduil mis saa enää pankit tilittää
Hermoja silittää, vanhat sivistää
Minä virittää Murdochin MySpace
Mut ollaa kuolemas dualismin vaiheis
Loppuasukas elättää yhtä tääl
Sama ku ei elättäis yhtkään tääl
Joka ainoo auringonlapsi yhtä
Ilman yhtä ainutta kaksoimerkitystä
Ei enää te, me sanotaan me
Ollaan poikki ja vaati aikaa se
Oranssis suihkus oksennan aakkosii
Soi soolo kanttorin kommunikaattori
Yli pienen pastissin näe
Yli runoilijan narsissimäen
Vuotaa siellä verta väen
Itsestään selvä kertova säe
Yli pienten kukkasten näe
Ojensi kauas auttavan käen
Silmien takan siperia hänen
Ain iäti äeti täten