IRC-Galleria

kokolattiamattojen hyvä puoli on se, että huoneen lattialla voi nukkua kevyesti kaksi tuntia silleen että transatlanticism pyörii taustalla jatkuvalla toistolla ja herätä seitsemältä siihen että on yksi tekstiviesti juuri siltä ihmiseltä jolta oikeastaan kaipasinkin - vaikka myönnetään, ei ole vastannut takaisin vielä - ja ulkona sataa taas vettä. mun huoneessa on kevyesti hämärää, mutta kaksi ikkunaa varmistaa sen että täällä näkee eteensä, ja tää lattia on kotoisan sekainen ja täynnä tavaraa.

(vinkkinä, jos oon poissa messengeristä enkä esim vastaa viesteihin niin sillon se yleensä tarkottaa että en ole tavoitettavissa !)

tänään keramiikassa mun piti aloittaa .... apua, sanat katoo.... bowl on the wheel? APUA. no jokatapauksessa, piti aloittaa kolmesti uudelleen kun kahdella ensimmäisellä kerralla alaosa oli liian ohut ja se läsähti kasaan kun en jaksanut ajatella sitä, ryhdistäydyin sitten ja siivosin koko alueen, ja aloitin uudelleen. ope kehui.

mr. smith kysyi montako viikkoa jäljellä ja lacey kysyi oonko innoissani lähdössä takaisin. mua inhottaa kun nää kyselee sitä, ne pakottaa mut ajattelemaan sitä sillon kun oon niiden keskellä. pudistin päätä, mut en ajatellut asiaa sen enempää. kyllä mä oon innoissani näkemässä teitä, mutta en mä oo innoissani jättämässä näitä. ja äh. mua masentaa koko ajatus lähtemisestä.

ihmettelin tänään miksei ketään ole online mut sit tajusin että suomessa on kansallinen vedetään perseet - päivä, ja kaikki on liian kiireisiä tutkimaan ruohojuuritason elämää ojienpohjalla lakit päässä - tai sit ei - ettei niillä oo aikaa istua koneella. hitsi.