IRC-Galleria

Joskus luulin että ruumiillinen kuolema on vakavin ja lopullisin asia maailmassa, mutta henkinen kuolema on vähintään yhtä vakavaa. Tosiasiassa se menee niin, että me ei kuolla ikinä lopullisesti. Sillä sä et tarvi ruumista. Sun mieli on pääasia. Uskon että kuoleman jälkeen ei ole vain ikuista unta, vaikka aivotoiminta lakkais kokonaan nii aina on joku tietosuuden tila. Elät kuoleman jälkeen paremmassa maailmassa, koska kaikki on sun päässäs. Siellä on kaikki mitä haluut.
Tämä on vaan mun käsitys, jokasella saa olla oma käsitys. Mutta mun mielestä "taivas ja helvetti" eli perinteinen käsitys on hieman outo, sillä ei se voi mennä täydellisesti niin. Raamatussakin lukee että Jeesus antaa anteeksi kaikille. Jos on henkilö, joka ymmärtää enemmän kuin me, hänen täytyy ymmärtää myös asiat joita me pidämme sairaina.
Jos väärillä teoilla on motiivit kohdillaan, ne muuttuvat oikeiksi teoiksi. Joka ei tietenkään laillista niitä, ja se saattaa silti olla moraalitonta, mutta jos sitä ei ole tehty hetken mielijohteesta vaan oikeasta syystä, eikö asialla ole silloin tarkoitus?
En mielelläni sotkis uskontoa tähän, mutta mun periaate on se että jokainen on oma jumalansa. Kukaan ei voi määrätä sua, sä vastaat omista teoistas. Sen takia kuolemanki jälkeen et voi joutua taivaaseen tai helvettiin koska kukaan ei määrää eikä ohjaa sua paitsi sinä. Kukaan ihminen ei voi olla täysin paha, eikä kukaan voi olla täysin hyvä. Teet virheitä tiedostamatta niitä. Elämän aikana tilanteet muuttuvat ja ihmisillä on paha tapa luokitella henkilöitä. Vaikka ihmisten lähtökohdat ja varakkuus saattavat olla erilaisia keskenään , he ovat loppujen lopuksi tasa-arvoisia. Sääli, että nyky-yhteiskunnassa vain silloin kun ihminen syntyy tai kuolee.