IRC-Galleria

Aurinko paistaa kirkkaana taivaalla, on hiostavan kuuma. Nuori poika työskentelee kokaiinifarmilla. Hänet on myyty sinne orjaksi. Työ on raskasta, varsinkin näin helteisellä ilmalla. Poika pyyhkii hikeä otsaltaan ja lepää hetken. Hänelle huudetaan. Töitä on tehtävä, iästä riippumatta. Ihmisarvo on unohdettu.
Vuosi myöhemmin, poika laitetaan salakuljettamaan huumeita ulkomaille. Perillä poikaa ollaan vastassa. Poika valittaa huonoa oloa, ja illalla menettää tajuntansa. Häntä yritetään saada hereille, hänelle huudetaan ja lyödään. Poika ei herää, mutta huumeet on saatava keinolla millä hyvänsä.

Pojan ruumis hävitetään, kun huumeet on saatu vatsasta.
Huumeet kuljetetaan eteenpäin, niihin saatetaan lisätä matkan varrella mitä tahansa, jotta mahdollisimman paljon oikeaa kokaiinia säästyisi ja riittäisi.
Tällaista tapahtuu, eivätkä ne ole yksittäisiä tapauksia. Sitä tapahtuu koko ajan.

Seuraavan kerran, kun vedät, mieti- Ehkä joku on menettänyt oman henkensä juuri sinun annoksesi takia.

Tää maailma on tehny musta vahvan, kokemuksien ja virheiden kautta. Tää maailma on tehny musta rikkinäisen kaatamalla mut niin monta kertaa maahan. Niin kauan ku palaset pysyy vielä kasassa, maailma antaa mulle vielä toivoa. Niin kauan ku koen vaikuttavani asioihin, koitan pelastaa tän maailman.
Ihmiset, pelastakaa itsenne. MIksi ette itse halua vaikuttaa asioihinne.
Mietitte: "Ei se haittaa, jos minä kuljen minun omalla autollani enkä käytä julkista liikennettä, ei se haittaa jos minä ostan turkiksen minun omilla rahoillani." Miljoonat muut ajattelevat teidän tavallanne. Siinä se ongelma onkin. Yksi ihminen ei voi pelastaa maailmaa, yksi ihminen ei voi tuhota maailmaa. Haluammeko tuleville ihmiselle tuhoutuneen maailman, jonain päivänä täällä ei kasva enään mikään. Siihen saattaa olla vielä pitkä aika, mutta jonain päivänä se vielä tapahtuu.
Ihmismieli on ahne, kateellinen ja omaa etuaan tavoitteleva. Sotia ei voi noin vain aloittaa ja lopettaa.

Unelmien maailmassa vielä joku päivä, ei ole enään huumeteollisuutta, aseteollisuutta, sotia eikä materialismia. Ehkä sitten ensi elämässä mun unelmat käy toteen.

Joskus luulin että ruumiillinen kuolema on vakavin ja lopullisin asia maailmassa, mutta henkinen kuolema on vähintään yhtä vakavaa. Tosiasiassa se menee niin, että me ei kuolla ikinä lopullisesti. Sillä sä et tarvi ruumista. Sun mieli on pääasia. Uskon että kuoleman jälkeen ei ole vain ikuista unta, vaikka aivotoiminta lakkais kokonaan nii aina on joku tietosuuden tila. Elät kuoleman jälkeen paremmassa maailmassa, koska kaikki on sun päässäs. Siellä on kaikki mitä haluut.
Tämä on vaan mun käsitys, jokasella saa olla oma käsitys. Mutta mun mielestä "taivas ja helvetti" eli perinteinen käsitys on hieman outo, sillä ei se voi mennä täydellisesti niin. Raamatussakin lukee että Jeesus antaa anteeksi kaikille. Jos on henkilö, joka ymmärtää enemmän kuin me, hänen täytyy ymmärtää myös asiat joita me pidämme sairaina.
Jos väärillä teoilla on motiivit kohdillaan, ne muuttuvat oikeiksi teoiksi. Joka ei tietenkään laillista niitä, ja se saattaa silti olla moraalitonta, mutta jos sitä ei ole tehty hetken mielijohteesta vaan oikeasta syystä, eikö asialla ole silloin tarkoitus?
En mielelläni sotkis uskontoa tähän, mutta mun periaate on se että jokainen on oma jumalansa. Kukaan ei voi määrätä sua, sä vastaat omista teoistas. Sen takia kuolemanki jälkeen et voi joutua taivaaseen tai helvettiin koska kukaan ei määrää eikä ohjaa sua paitsi sinä. Kukaan ihminen ei voi olla täysin paha, eikä kukaan voi olla täysin hyvä. Teet virheitä tiedostamatta niitä. Elämän aikana tilanteet muuttuvat ja ihmisillä on paha tapa luokitella henkilöitä. Vaikka ihmisten lähtökohdat ja varakkuus saattavat olla erilaisia keskenään , he ovat loppujen lopuksi tasa-arvoisia. Sääli, että nyky-yhteiskunnassa vain silloin kun ihminen syntyy tai kuolee.