Ennemmin tai myöhemmin viisas ihminen huomaa, että elämä on sekoitus hyviä ja huonoja päiviä, voittoja ja tappioita, antamista ja saamista.
Hän oppii, että ei kannata olla liian herkkätunteinen.
Hän oppii, että ne jotka menettävät malttinsa, yleensä häviävät.
Hän oppii, että useimmat muut ihmiset ovat yhtä kunnianhimoisia kuin hän itse, yhtä älykkäitä tai älykkäämpiä kuin hän itse, ja että kova työ, ei nokkeluus, on menestymisen salaisuus.
Hän oppii, että sillä ei ole niinkään väliä kuka saa kunnian, tärkeintä on se, että menestymme yhdessä, mitä tahansa sitten teemmekin.
Hän oppii, että ei kannata huolestua vaikkei aina onnistuisikaan, sillä kokemus on osoittanut, että jos hän aina yrittää parhaansa, tulee onnistumisia kohdalle riittävän usein.
Hän oppii, että yhdessä paikassa ei ole sen vaikeampi tulla ihmisten kanssa toimeen kuin toisessa, ja että ihmisten kanssa toimeen tuleminen riippuu noin 98 prosenttisesti hänestä itsestään.