Mä mietin usein et mihin kaikki katosi,
maassa maan tavalla mut
eihän se kuulu mun tapoihin.
Mä käyn kouluu ja ihan normi nuori tyttö,
tytöstä polvi paranee.
Mut missä on se mies,
joka mut kasvatti ja anto remmii sit ku piti,
se jäbä joka sano pää kii joskus pienen ku itkin,
se jota mä vihasin välil, välil rakastin.
Mut emmä haluu et lähet josset tuu enää takasin.
Monii monii vuosii iskää ja äitii mä kunnioitin,
niit helvetin päivii,
jotka teki must sen mitä mä oon tänää.
Jos jotain oon oppinu ni oon oppinu pitää puoleni,
eikä tää paska saa mua enää konttaamaa,
kato mua faija sä näät edessäs voittajan