Mä öisin en unta saa,
Yksin yössä kuljen vaan,
Vaikka tahtoisin päästä nukkumaan
Ja kun kotiin taas palaan
Sänkyyn kylmään makaamaan,
Tiedän, koskaan et tule palaamaan.
Mä kuljen vaan.
Mä kuljen vaan.
Tiedätkö, miltä tuntuu tyhjään kotiin palata?
Tietää, ettei siellä kukaan odota?
Kaksi viikkoa sitten vielä sitä tiennyt en,
Nyt jo liian hyvin oppinut oon sen.
Tiedän, mikä saa mut tänne palaamaan,
Paikkaan, jota kodiksikin kutsutaan.