IRC-Galleria

Siis sehän alkaa siitä kun reipas salskea mies nimeltä Mikael Agricola päättää alkaa suomentamaan Raamattua, uskonpuhdistuksen innoittamana 1500-luvulla.
Tämä kyseinen mieshän siis oli Turun katedraali koulun rehtori ja piispa, sekä hän myös opiskeli Martti Lutherin alaisena.
Anyway, hän suomensi joitain kohtia Vanhasta testamentista ja sitten kokonaan sen Uudesn testamentin.
Suomen kirjakieli on siis käännöskieli.
Kokonaanhan Raamattu siis ilmestyi vasta 1600 jotain.
Agricolan sanavarasto oli huimat 8500 sanaa (?) ja niistä 5000 käytetään vielä tänäkin päivänä.
Agricola rakensi siis Suomen kirjakielen perustan ja on siispä sen kantaisä.
Anyway, 1700 luvulla suomen kirjakieli kehittyi tosi hitaasti, sillä sillä ei ollut virallista asemaa (suomenhan virallinen kieli oli tuolloin vain ruotsi).
Mutta kirjoitettiin sanakirjoja ja kieliopillisia rakenteita virkamiehiä ja pappeja varten.
Vasta joskus 1800 luvulla kuin Suomesta tuli Venäjän ruhtinaskunta alkoi kansallisaatteet saada jalansijaa, ja suomen kirjakieltä alettiin kehittämään.
Lukuisia tekstejä joita ennen pystyttiin lukemaan vain ruotsin kielellä alettiin kirjoittamaan suomeksi, niinpä myös syntyi paljon uusia sanoja. Traagista kuin elämä onkin, syntyi riita jopa kirjakielestä. Väitettiin, että kirjakieli perustuu yksipuolisesti länsimurteisiin, mutta näppäränä poikana Elias Lönrott kävi keiräilemässä (varmaan vähän sepitti itsekkin) runoja ympäri Suomea.
Teos näistä ilmestyi sitten 1835, siinä oli paljon itämurteiden rakenteita ja sanoja mukana, joka sitten ratkaisikin tämän ns. Murteiden sodan.
1870 luvulla suomen kielen ortografia (anteeks mikä) vakiintui.