en tykkää illoista enää sinänsä, koska kun olen yksin ja pääsen oikein
kunnolla miettimään mun elämää, niin tulee kamalan haikea olo.
ei kai mulla ole mitään syytä olla apeana, mutta..
mää vaan tarviin jotain tiettyjä asioita ollakseni onnellinen.
onnelisuuden hetkiä on joskus pitkin päiviä, erinäisissä tilanteissa. onnellisuus kumpuaa joskus jostain aivan arkipäiväisestä asiasta.
joskus taas en löydä melkeimpä mitään syytä olla tyytyväinen
omaan elämääni. miksi näin ? mutta, kaippa kaikilla on niitä päiviä/hetkiä.
mutta sitten kun taas olen yksin, vaikka aivan yksin kotonakin,
niin alan taas ajattelemaan niitä asioita, mitä multa puuttuu.
miksen voi keskittyä niihin asioihin, mitä mulla jo on, ja mitkä
tekee mut onnelliseksi ?
ärsyttää sekin, että nyt kun käy eri kouluja, ennen niin läheiset
ihmiset alkaa lipumaan kauemmas. en halua. miksen onnistu
pitämään ystäviä, vaikka niitä ei näkisikään joka päivä ?
vika on minussa.
ÄÄÄÄÄÄ olen vaikia >:--(
ps. uuu miksen oo aiemmin kuunnellu chisua, aivan ihastuttavaa ♥
