Vittu tiedättekö, kun tykkää jostain asiasta oikeasti niin paljon, ettei meinaa pysyä housuissaan? Tekee vain mieli hyppiä ympäriinsä, juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee, vain sen takia, että tykkäät jostain jutusta niin paljon, että se saa sun vereesi litroittain adrenaliinia. Tykkää niin lujaa, että hymyilee vaan koko ajan tosi typerä virne naamalla. Tykkää niin paljon, että tekisi sen asian vuoksi mitä vaan. Tiedättekö? Veikkaan että tiedätte.
Tällä hetkellä mä tykkään noin paljon ja vielä vitusti paljon enemmän Liverpoolista. Rakastan rakastan rakastan. Liverpoolfc.tv:ssä oli fanien tarinoita viime kevään Mestareiden Liigan voitosta, ja ne toivat kyllä kyynelet silmiin paremmin kuin melkein mikään ikinä.
Tiedättekö, en koskaan ennen itkenyt ilosta, ennen kuin Pool voitti viime keväänä sen ottelun. Vähänkö tuo joukkue on mullistanut mun tunnemaailmaani.
Tykkään myös Tshekin maajoukkueesta ihan älyttömän paljon tällä hetkellä. En pysy housuissani, kun ajattelenkin, että kolmentoista päivän päästä näen poikia aktiivisesti kuukauden ajan telkkarissa( tsiis d44, tottakai ne menee finaaliin!1 ).
Noni jormasta löytyy jotain vielä hysteerisempää ihkutusta englanniksi.
Erittäin hyvä päivä. Oon tosi onnellinen nyt.
EDIT:
Pakko vielä laittaa tämä tähän, kun liikutuin tästä ihan kamalasti. Liverpool pelasi siis Mestareiden Liigan finaalia AC Milania vastaan vuosi sitten, ja puoliajalla Pool oli häviöllä 3-0. Fiona Russell kirjoitti liverpoolfc.tv:ssä näin.
" In the midst of all of this a bathroom break was necessary. On my way back to my seat I saw a little lad of about 8 in floods of tears and it nearly broke my heart so I went over to him and said "Don't be worrying, if they can score three in the first half, then we can score three in the second half no problem to us." He just looked up at me and whimpered, "But it's AC Milan", "Yeah" I replied "but we're Liverpool". "
Yeah, but we're Liverpool. *itkeskelee* Ja me siis voitettiin se. Me vietiin se ottelu kotiin. <3