IRC-Galleria

olo on kuin ison taistelun jälkeen.
heikko, voimaton, avuton, antautunut. haavoilla. oikeesti enää ei voi kun katsoa Jeesukseen ja luottaa Jumalan johdatukseen, oon menettänyt uskoni että jostain muualta vois saada apua, kiitos Herralle! tää on ihan hyvä tunne varmaan:D koska totuus on että Jeesus on ainoa Herra, ei ole muita apukeinoja! heikkoudesta huolimatta oloni on täynnä TOIVOA. onnellinen, kevyt:) kiitos Herralle.

kulunut vuosi on ollut melkein helvettiä välillä. heti kun antauduin Jeesukselle, tein valinnan maailman ja Hänen välillään, vaikeudet iski päin kasvoja niin että välillä on karjunut Jumalalle: "LOPETA TÄÄ JA ANNA JO JOKU APU! AUTAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! Mä en halua enää kärsiä, lopeta tää.... mutta Sun tahtos tapahtukoon."

kaikesta huolimatta mä edelleen haluan seurata Jeesusta. kaikki jotka tätä lukee: haluan rohkaista olemaan antamatta periksi. tie jonka Jeesus antoi, on TOSI vaikea tie. maailman vaikein tie, mutta AINOA TIE JOKA VIE TAIVAASEEN. ainoa tie joka pelastaa ikuiselta tuskalta on Jeesuksen tie. helvettiin vie tosi monta siistiäkin tietä. sinne vie tosi monta "viisauden" tietä. kaikki näyttää coolilta ja helpolta tällä puolen mutta kun astuu kerran niistä porteista (kuolema), ei ole paluuta entiseen. kaikki muuttuu. on sun valinta, kummasta portista astut. minkälaiseen uuteen sä astut. minkälaisen ikuisuuden vietät: onnellisen, kyyneleettömän ikuisuuden Taivaassa Jeesuksen kanssa vai ikuisen piinan helvetissä demonien ahdisteltavana. tää on karu totuus.