Taisin blogata jo vähän aikaisemmin yläkerran halliin tehdystä parin neliön laajennusmontusta. Aloin purkamaan sitä tänään ja löytyi mm.
- Puhelinpiuhojen kytkentärasia seinän sisästä. Olenkin etsinyt sitä.
- Jätesäkeistä tehty höyrynsulku
- Sentin paksusta paneelista tehdyt koolaukset
- Lasivillaa mikä oli paikoitellen ihan harmaata kun ilmavirta on tuonut ulkoilmasta nokea ja siitepölyä. Ilmankos oli vähän vedon tunnetta.
- Ihan päin persettä tehty katon eristys
- Ja edellisestä johtuen homeisia bitumipapereita ja lautoja
Suuri osa kosteusvaurioista johtuu siitä että rakentajat tai remontoijat eivät tajua miten kosteus käyttäytyy. Diffuusion seurauksena vesihöyryn osapaine pyrkii tasoittumaan, eli kosteus siirtyy sinne missä on kuivempaa. Lisäksi konvektio (ilmavirta) kuljettaa kosteutta kohti pienempää ilmanpainetta.
Edellä mainitut seikat eivät ole kuitenkaan niin oleellisia kuin ilman suhteellinen kosteus ja kastepiste. Ilman jäähtyessä suhteellinen kosteus kasvaa, ja sen saavuttaessa 100% alkaa höyry tiivistymään pisaroiksi. Syksyisin peltojen tai joen yllä oleva usvakerros johtuu juuri tuosta. Kun ilma alkaa illalla äkisti kylmenemään (pilvetön taivas josta seuraa että lämpö säteilee avaruuteen), nousee suhteellinen kosteus kastepisteeseen ja pisaroituu sumuksi.
Miten tuo sitten liittyy rakentamiseen... Talon sisällä on aina kosteutta, joka on peräisin asukkaiden hengityksestä, saunomisesta, tiskikoneesta, kahvinkeittimestä jne. Diffuusion (ja toisinaan konvektion) seurauksena se siirtyy jotain reittiä talosta ulos. Jos reitti on poistoilmavaihtokanava, on homma ihan ok. Kaikki kosteus ei kuitenkaan mene ilmanvaihtokanavaan vaan rakenteiden läpi kohti ulkoilman pienempää kosteutta. Jos ulkona on kylmä, ovat eristeet sisältä lämpimiä, keskeltä vähän viileämpiä ja ulko-osastaan ulkoilman lämpöisiä. Kosteuden kulkiessa eristeen läpi, kasvaa suhteellinen kosteus ja jossain kohdin tulee kastepiste vastaan ja vesihöry tiivistyy. Eriste tai rakenne kastuu.
Jotta kosteus ei jäisi rakenteisiin, täytyisi seinän/katon olla sisältä tiivis ja ulkoa harva. Eli estetään kosteuden eteneminen, mutta jos se kuitenkin etenee niin ainakin se pääsee haihtumaan. Lasivillatalot on vuorattu sisäpuolelta höyrynsululla (muovikelmulla), sillä villa ei kestä kosteuden tiivistymistä käytännössä yhtään. Sahanpuru tai selluvilla on sen sijaan ns. hygroskooppinen materiaali, joka pystyy sitomaan vettä kohtuullisen suuria määriä kuitenkaan kastumatta.
Tulipas selostus. Kuvassa näkyvä home on vinossa katto-osuudessa, joka oli eristetty lasivillalla. Kosteus pääsi villan läpi katon laudotukseen ja tiivistyi siihen. Kosteudella ei edes ollut mitään reittiä ulos, sillä päällä on kattohuopaa ja peltikatto. Villa oli lisäksi ihan kiinni katossa, eli viimeinenkin ilmavirran mahdollisuus oli poistettu.
Nyt täytyy vielä keksiä toimiva rakenne tuohon... :)