IRC-Galleria

Jea, poika istuu yksin luona
vanhan vaahteran.
Toivoo kanssa voimii ja
selvis rakkauden
algebran

Kädessänsä kuva
tytön joka himmenee.
Mut mieles muistot kiiltelee
ja vielki vanhat haavat
kirvelee.
Ei se aina natsaa,
vaikka antas kaikkensa,
vaik kuinka rakastas
ja jakas maailmastansa,
parhaat puolensa.
Ei, vaikka niin tekis heistä molemmat.
Miksei auta vaikka he rakastavat
toisiaan?
Tytön puolest pistäs poika tähdet
satamaan ja olis vastas laituril
jos laiva saapuis satamaan.
Pistäs palamaan tuhat kauneinta
kynttilää, jos sais palaamaan
tytön luokse ees hetkeksikään.
Jälleen illan tulles on taas
aika jäätyvien kyynelien virta vuola
puolesta yksinäisyyden.
Eikä pysty poika mitään muuta sanomaan ku
Miks, kaikki kaunis aina katoaa?

Jea, haluan revontytön poika yksin
huutelee, vaan ei tyttö
kuule ku tuuli sanat nää
turmelee.
Välis niiden linnunraatoja on
parisataa haluis vaihtaa parisanaa,
muttei löydä pariansa.
Luona surutyön tää tyttö kuuntelee
itkee vesiputoukseen kunnes sekin
sit tummenee. Kaikkensa on tehnyt,
kaikkensa on antaneet, ehkä joskus
vielä viesti pääsee perille.