IRC-Galleria

utuli paha mieli, kun luin tuolta jostain inhottavia kamalia juttuja. rupes vaan ite taas kerran miettii, et tänkin pallon pyöriminen ilman mua ois aika paljon helpompaa. vaikka oishan niitä vielä paljon "pahempia" tapauksiakin, mut luulen, et ne ei ees tajuu sitä. toisaalta tää yhteikunta on kyllä ihan kiitettävästi auttanut siinä, etää nyt mennään missä mennään. mutku on niin avuton olo, en mä oikeesti pysty asioihin, jotka mun ois pakko tehdä, etten ois vaan rasite. se vaan on niin liian vaikeaa.. nyt mua ei häirää ees noi kirjoitusvirheet, paitsi ihan vähän, mut en siis jaksa korjata niitä. mietinkö mä taas liikaa vai hajooko mun pää lopullisesti? sitä ei varmaan tiedä kukaan, enkä kyllä aio kysyäkään, etten vaivaa liikaa. vaiks niin mä kai joka tapaukses teen. voi vee, kun olis niin paljon helpompaa, jos oltais toteutettu joskus vanhoina hyvinä aikoina jtn suunnitelmia. ja ne oikeesti oli vanhoja hyviä aikoja, jos tällä hetkellä mietin ja yleensäkin nykyään. pirunmoinen ikävä, mut ei se koskaan takas tuu. jos joku tän lukee, en halua kommenteja, kiitos.