hyvä. sillä se alkoi. tein päätöksen jo kauan sitten, muttei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. vastaan tuli monta, osa täysin keksittyjä, vastaiskuja. mutta olen jo kauan tiennyt, että näin ei voi jatkua. siksi siis tiesinkin, että joku päivä vielä onnistun.
parempi. se on nyt. paljon parempi. niin paljon, että se saa mut itkemään, kun kirjoitan tätä. ja oikeastaan nyt mietittynä, tämä on ollut helpompaa, kuin luulin. odotin jotain ihan muuta, ainakin osittain. mutta näin on nyt ja se saa tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. en tiedä, onko näin, mutta siltä tuntuu. ehkä jopa minunkin olisi jo aika alkaa uskoa itseeni, eikä vain aina vajota masennuksen mutaan. monta vuotta minulle on hoettu uskoa ja luottamusta itseeni, mutten vain ole jaksanut. nyt olen saanut ainakin yhden syyn. Suuren syyn. uskomatonta, että edes kirjoitan tänne tästä. siansaksaahan tämä suurimmalle osalle ihmisistä on, mutta ne, jotka ymmärtävät, KIITOS!! en olisi koskaan onnistunut ilman teitä.
paras. tätä en oikeastaan voisi vielä edes kirjoittaa, mutta uskallan nyt luottaa itseeni edes pikkiriikkisen ja toivoa, että paras päiväkin vielä tulee. te, jotka voitte auttaa minua, tiedätte sen itsekin. enkä voi toivoa muuta kuin, että jaksatte olla tukenani jatkossakin. tiedän tottakai, että itse asioihin eniten vaikutan, mutta apunne on korvaamatonta! te olette korvaamattomia! koittakaa kestää minua ja oikkujani, yrittää ymmärtää ja toivoa, että näin jatkaen se paraskin päivä pian tulee!
rakkaudella tupiloinen