lopultakin sä pääsit pois. toivottavasti nyt on parempi. ikävä on hirvee, mut helpottaa, kun ajattelee sun kannalta. sä olit ihan liian hyvä ihminen joutuakses kärsimään niin paljon, mut niin se vaan menee..
kun mä olin pieni, muistan et jaksoit kutittaa mua niin kauan ku halusin (ja siihen ei kukaan muu pystyny). sä et suuttunu vaikka heitettiin ne ainoat omenat mereen. jaksoit vaan aina leikkiä meidän kanssa ja opettaa kaikkea kivaa.
sitten tuli aika, kun koko muu suku ei voinut edes katsoa mua silmiin tai sit edes halata, kun sitä olis tarvinnu, mut sä olit aina hyvä. et lässyttäny mitään turhaa paskaa tms mut olit siinä ja sulle voisi jutella tai olla vaan ihan hiljaa.
tästä ei nyt tuu mitään, mut muista et kaipaan ja rakastan sua aina<3
johnusi