IRC-Galleria

mä oon vaan kiittämätön paska. vituttaa, et kirjotin ton yöllä. mut toisaalt sillon ajattelin niin, ni olkoot sitten. tai vitut ne ajatukset mihinkään oo muuttunut, mut asennoituminen ehkä taas hetkeks. nyt mua ehkä hiukan jo jännittääkin..
mut pääseks mä oikeesti koskaan eroon tästä kaikesta, joka mua vetää? siinä kysymys, johon ei varmaan kukaan osaa vastata. mut vittu, on se ihme, et oon edes päässy näin pitkälle. todellakin ja oon mä siitä ihan saatanan ylpee vieläkin, mut muistan liian harvoin arvostaa sitä. onneks joku aina välil muistuttaa mua =D oikeesti mun pitäis vaan olla niin vitun tyytyväinen ja onnellinen kai, mut kun ei vaan kykene. tallinnan aukiosta setä laulaa. on se sit saatanaa. vittu, kun mä haluaisin kertoa asioita, et vois ehkä olla hiukan helpompi ymmärtää(?). mut se ei oo mahdollista. eli kirjotetaan vaan ku vituttaa ja silleen. vitun hienoo.
kolmekymppisenä ei oo enää kivaa, vittu et on totta. ja jos tää kerran tästä vaan paranee, ni luvassa jtn helvetin hienoa! pitäisköhän näihin mun kaikkiin juttuihin pistää alkuun joku teksti, ettei kersat lue näitä, vittu saatana sentään? elää normaalisti? mitä vittua se on? opinko mä joskus? kertokaa nyt saatana joku!! ei jaksa miettiä koko ajan tällasta paskaa. vai kiinnostaaks mua edes? en mä saatana tiedä. onks jostain vitun elämisest pakko tehdä näin helvetin hankalaa, kun ei me tääl edes kauaa räpiköidä??? nyt mä haluisin olla päivän se pikku piru. se blokkaa vitun hyvin tällaset jutut ja elää vaan hetkessä, siks ei koskaan ymmärtänykään mun stressailuja..
ei nyt jaksa enää jauhaa paskaa, hauskaa kesän jatkoa..