IRC-Galleria

mahdoinkohan pelotella kaikki uudet töissä, kun kerrankin tuuraan.. uhkailin jaella oikein urakalla varoituksia kaikille, jotka juhannuksen aikana pois. huom, en siis edes sanonu luvattomasti pois! mahtaakohan jussin jälkeen olla enää yhtään uusia jäljellä, kun aiheutan niille kauheita traumoja heti? mut toisaalta, noin 20 uutta kävi sanomassa, et ku mä en ihan oikeesti pääse töihin silloin ja silloin, ni eiks sitä nyt vois saada vapaaks? no ei, kun muutenkin hiukan naftisti immmeisiä, mutku mutku... yllättävän asiallisesti osasin kuitenkin käyttäytyä, enkä räyhännyt ollenkaan kovasti. mut sit ku menin bussiin, koko pirun bussi oli täysin hiljaa. uskomatonta, et meidän ihmiset edes osaa olla niin hiljaa. se oli pelottavaa, hui!

yritin tänään uutta tekniikkaa, koska pian täytyy taas mennä töihinkin. eli pitäisi olla edes jonkinlainen unirytmi. eli uusin tekniikkani oli: menen sänkyyn n. klo 18, leikin, että on yö. valvoisin taas monta tuntia, mutta hienon huijausliikkeeni takia nukahtaisin kuitenkin suhteellisen normaaliin aikaan. no, tässä näette tuloksen. ellen sitten kirjoita unissani (siitäkään en tällä hetkellä yllättyisi paljoa..).
en jaksa nyt tännekään kirjoitella enempää, mutta hyviä öitä teille, jotka osaatte nukkua! toivottavasti minäkin opin nukkumisen jalon taidon mahdollisimman pian..

hyvä. sillä se alkoi. tein päätöksen jo kauan sitten, muttei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. vastaan tuli monta, osa täysin keksittyjä, vastaiskuja. mutta olen jo kauan tiennyt, että näin ei voi jatkua. siksi siis tiesinkin, että joku päivä vielä onnistun.
parempi. se on nyt. paljon parempi. niin paljon, että se saa mut itkemään, kun kirjoitan tätä. ja oikeastaan nyt mietittynä, tämä on ollut helpompaa, kuin luulin. odotin jotain ihan muuta, ainakin osittain. mutta näin on nyt ja se saa tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. en tiedä, onko näin, mutta siltä tuntuu. ehkä jopa minunkin olisi jo aika alkaa uskoa itseeni, eikä vain aina vajota masennuksen mutaan. monta vuotta minulle on hoettu uskoa ja luottamusta itseeni, mutten vain ole jaksanut. nyt olen saanut ainakin yhden syyn. Suuren syyn. uskomatonta, että edes kirjoitan tänne tästä. siansaksaahan tämä suurimmalle osalle ihmisistä on, mutta ne, jotka ymmärtävät, KIITOS!! en olisi koskaan onnistunut ilman teitä.
paras. tätä en oikeastaan voisi vielä edes kirjoittaa, mutta uskallan nyt luottaa itseeni edes pikkiriikkisen ja toivoa, että paras päiväkin vielä tulee. te, jotka voitte auttaa minua, tiedätte sen itsekin. enkä voi toivoa muuta kuin, että jaksatte olla tukenani jatkossakin. tiedän tottakai, että itse asioihin eniten vaikutan, mutta apunne on korvaamatonta! te olette korvaamattomia! koittakaa kestää minua ja oikkujani, yrittää ymmärtää ja toivoa, että näin jatkaen se paraskin päivä pian tulee!
rakkaudella tupiloinen

vittu, kun ei jaksais joka ilta tapella nukkumisen kanssa. mut pakko se näköjään on! yrittää, yrittää ja yrittää mut ei siit mtään tuu. uskoisin jo ja suosiolla valvoisin sit niin kauan et väkisin nukahtaa. taas ylimielenkiintoista luettavaa, eli kiitän ja pokkaan.
ja yritän keksiä jtn tekemistä..

loma alkoi, joo, kävin äidin luona ,n ukuin pari tuntia, tulin kotiin, nyt nukkuu!

taas mä tein sen! lähdin luistelee ja tiesin ihan hyvin minne olin menossa, mut kun sinne kaarina/piikkiö/littoinen ym alueelle on tullut niin pirusti uusia asuinalueita ja teitä! niin totta kai mä hiukan eksyin taas. mut en onneks yhtä pahasti kuin sillon viimeks ja nyt oli niin mukava ilmakin, ettei se oikeestaan haitannut. tiesin kuitenkin koko ajan mihin suuntaan pitää mennä, niin ei siinä sit suurempaa hässäkkää tullut. mut taas tuli uuteen kohtaan sellaset samperin rusketusrajat, joista en ollenkaan tykkää!
vihdoinkin sain taas päikkäritkin nukutuksi ja oikein pitkät ja mukavat sellaiset olikin. eli nyt voi valvoo hiukan pidempään. ajattelin, et vois vaikka katsoa telkkaria (niin kauan ku sitä nyt vielä voi ollenkaan katsoa), mut paskat sieltä mtään tuu! no mut se vehje onkin sellanen aivomurhaaja, et ehkä parempikin keksiä jtn muuta. kuten näköjään täällä hillumisen. ei parempi. mut kirjotan nyt tän vaan loppuun ja sit meen lukemaan, jopa sellaista kirjaa, jonka oon lukenut vasta kerran aikaisemmin ja siitäkin jo muutama vuosi aikaa, eli en muista ulkoa joka lausetta!
kiva kiva, huomenna pitäis mennä vähän jokirantaan tai jonnekin nauttimaan kesästä ja siihen kuuluvista herkuista! onneks sain vielä illankin vapaaksi, ni voi ihan rauhassa istuksia ja mitä nyt sit päähän pälkähtääkään. en ookaan tehny sitä aikoihin. oikeesti viime kerrasta on ainakin kaksi tai kolme vuotta aikaa! mitenköhän oon siinäkin onnistunut? kuitenkin se jotenkin kuuluu tän kaupungin kesäilyihin aika tiiviisti. no mut onneks nyt parannan tapani!
heipparallaa taas ja nauttikaa lämpimästä! ei saa valittaa, et on kuuma, kun kuitenkin pian on taas tosi kylmää, sataa vettä/rakeita/räntää/lunta, eli kesäilyä kaikille! =D

on sitten ollut omituinen pvä jotenkin omituisella tavalla..? ei niinku tapahtunut yhtään mtään, mut sellaisia hassuja pikkujuttuja, joita ei yleensä satu. en nyt jaksa niitä kirjoittaa, enkä varmaan muistais puoliakaan, mut kuitenkin. johtuisko osaks siitä, et tosiaan nukuin n. 3h yöllä, enkä nyt sit päivälläkään oo saanu aikaiseksi nukkumista(?).
muutama vittumainenkin juttu; mul on pitkästä aikaa tupakkayskä, vaikken oo edes polttanu ihan hirmusti ja sit tuli sellanen kiva pieni lasku hyvin hyvin yllättäen niiden kaikkien muiden seuraksi, eli tää kesä taitaa rahallisesti kusta ja pahan kerran! mut paskaaks siitä sit, on sentään lämmin ja lomaa ens viikko, eli aivan turhaa kitinää! hiljaa päänsisäinen marisijani!!!
oon nyt ollut niin reipas treenauksen suhteen, et rupee ihan pelottaa (tai sit se on nää mun jutut)! mut oikeesti tosi kiva huomata jotain edistystä, joka sit taas antaa lisää energiaa jatkaa samaa rataa. herätin taas huomiota kovasti mun hienoilla hyppelehtimissarjoilla ym. jutuilla, joita mä en ainakaan koskaan näe muiden tekevän. mut ne on oikeesti piristäviä, rasittavia ja kaikkea muutakin siitä välistä, ni siksi en oikeen ymmärrä miksei ihmiset harrasta sellaisia enempää. touhusta saa niin paljon monipuolisempaa! ja tää kiinnosti varmaan kiviäkin.
asiasta keinulautaan, mitähän ihmettä tekisin noilla kenkälaatikoilla, jotka nyt lojuu melkein ympäri kämppää, koska kakara "pakotti" mut ottaa niitä niin pirun paljon. veikkaan, et keksin niille kyllä jotain käyttöä, ja ehkä jopa ihan järkevääkin! mut toinen juttu on sit taas, et mihin ne mahtuu? mielikuvitusta tupi!
kai se siinä sit taas oli. jatkan tarinaa yöllä, jos en taaskaan saa nukutuksi! hejsan!

hmm.. en mä nyt oikein tiedä mitä kirjottaisin, tai siis tiedän, mut vähän salaisuusjuttu! heh =D ei saa unta, kun miettii taas ihan liikaa sellaisia asioita, mitkä ei miettimisestä mihinkään muutu. mut kun on tällainen ujo kakkapöksy, ku oon, ni sit vaan mietitään ja ajatellaan ja pohditaan jne. perhana ku ois sellanen pokeripää, ku se pompo timpu on, ni ei tarvis pohtii nyt tätäkään! hoitais vaan asiat alta pois, onnistui tai ei, mut olis ainakin yrittäny. mut ei, mä vaan yksin hiljaa mietin. tai no oon mä sampille jutellu, mut ei se nyt oikeen taas tajuu, mikä mul on niin kauheen vaikeeta? se ei aina oo ihan samalla aaltopituudella mun kanssa, mut silti ikuisesti kiitollinen, et pelastin sen lampaiden hampaista! mun jututkin on jo niin väsyneitä (koska ne ei oo?), et ois pian pakko nukkuu. ok. käyn röökillä ja yritän uudelleen!

hei vaan taas! mul on nyt vaan vähän tylsää, ni siks kirjottelen jotain huuhaata tänne. ja sit tollanen perskärpänen kyttää tos vieres koko ajan, vittu nyt lähti, tuli takas, lähti. joo, et sellasta. jee jee jepulis jee, lauantaina bilettää! koskahan oon viimeks käyny näin paljon jossain ulkoilemassa. tuli taas! pois. meen nyt röökil, ku ei täst tuu mtään!

hau! ei ollu pelottavat pirskeet, oli kivaa ja booli maistui! hiukan liiankin hyvin, mut mitäs pienistä.. on se meloni sit hyvää! huh ja voi, oli kyllä kauheen mielenkiintoinen "vapaapvä" tänään. telakalla ahkeroitiin ja saatiin siit viel haukut hemiksen kanssa, kun ollaan niin hirveen hitaita! prkle!! no mut se on niin pientä, täytyyhän siel nyt aina jonkun kiukutella! mut muuten oli kyllä mukavampaa kuin perjantaina, silloin oli sellasta väkisin tekemisen keksimistä, ja oli tuntui siis suht turhalta. mut nyt se on ohi, toivoo vaan kovasti, et ois sikana risteilyhommia, et sais rahaa kasaan (?). jos vaikka tänä kesänä päästäis muumimaailmaan!
asiasta vähän toiseen, oon kovin hämmästynyt, et jaksoin vielä tän hikipvän illalla lähtee lenkille. vesipullo ois ollu kyl kova sana, kun nestehukka ollut koko päivän varmaan! tulis oikein kunnon ukkonen, niin vois tää tuskainen painostava ilma hiukan helpottaa ja ois se muutenkin kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. muutama kesä sitten, kun oli se ihan hirmuinen ukkonen, istuin parveekkeella monta tuntia ja vaan tuijotin.. jytisi ihan vieressä ja katuvalot sammuili, autojen hälytimet huusi ja mä vaan ihailin.
nyt kirmaan äkkiä suihkuun ennen ku OZ alkaa!