Talvisin
Tulet
Hitusia taivaasta
Palasia pilvistä
lupausta huomisesta
niin kaunis sinä olet
kun tulet
Peität meidät
hautaat vihat, surut, ilot
tulet hiljaisuudessa jonka varastit
maailman odottaessa sinua
Minä odotan, ehkä palelen
kun pimeässä tulet rakastamatta
Minä katselen hiljaa tuloasi
sinä peität
Ja aamulla painat
sulat kylmäksi vedeksi
ja minä olen märkä
Olitko edes olemassa kuten kuvittelin?
Kun tulen sisään ja
kylmästä hytisen märkänä
olitko vettä vai lunta
Elät muistonani
Minun omani, minun rakkaani
Et ihminen, et pettävä
vielä näemme
Minun rakkauteni
Minun unelmani
Minun talvinen lumeni