Tämän motiivina on kokeilla psykologisia kolektiivisia tapoja suhtautua ja rekaoida tähän SIIS minimaaliseen ilmiöön jonkin kadunkulmassa .....
Oulussa 2000 luvulla Suurmessuilla joilla kohtasin Anna Abeun aloiteleva lavatähti poti totaalista esiintymis krmappia keikka autossa...
Ympärillä 12 järjestysmiestä jotta kakarat ei ryntää tuhapäisenä joukkona hänen ympärilleen hän jäisi näiden jalkoihin...
Tulin minä hänen keikkautonsa eteen sisällä oli sievä ja pelokas tyttö joka katsoi lasittunein pelokkain silmin minua...
Tuli autosta livahti auton takaa pusikon takaa esiintymislavalle nopeasti ja vilkaudella kuin aropupu joka ison ja ruman pahan suden näki...
Kohtaamiseni no hänen kanssaan oulun suurmesuilla oli kansanhuumorin ja huumorin ja tragikoomisuuden huipentumaa....
Ja minä kun vain olen voinut itselleni todella siis nauraa maikemmin sen jälkeen siinä on todellista syvälle siis hirttävää tragikoomisuutta ?
Ei ole ollut rahaa käydä uudelleen kysymässä...
Muistaako hän ja siis no muistaako hän tämän siis oman todella hirttävän tragikoomisen esiintymis krampin ja kuumeen...