Todellakin alkaa tuntua sudelta. Maha kuin tykki suoraan edessä ja aina edessä.
34 ja rapiat täynnä viikkoja ja keskiarvounenmäärä vuorokaudessa 4 tuntia. Unenyritystä ja makaavassa asennossa elämistä 13 tuntia. Unta siis hävitty huonoille asennoille, vilkkaalle tulokkaalle, turhille ajatuksille, patoutumille ja saippuasarjoille n. 9 tuntia.
Mutta kokemuksen syvällä selkääntaputuksella ei voi kun lohduttaa itseään ettei tästä herkusta suinkaan tarvitse luopua raskauden loputtua. Toinen erilaisen unettomuuden sykli voi alkaa kunhan sairaalasta pääsee toukan kanssa kotiin.
Noh olenkin jo elänyt turhan makeaa elämää. On siis taas karaistumisen aika. Jokin sairas osa minusta nauttii tästä. Kaikkien unettomien öiden, korvien lukkiutumisen ja menetetyn ajan kuitenkin unohtaa kun likka yhtäkkiä hyppää syliin antaa mojovan pusun ja sanoo: "Äiti mä en koskaan jätä sua"... Sitä tuudittautuu noihin kauniisiin sanoihin, jotka likan suussa vielä seuraavan 14 vuoden sisällä muovautuvat uudelleen ja realistisemmiksi, mutta toistaiseksi sitä ei tarvitse tiedostaa/myöntää. Me ollaan tässä ja aina. Minä ja pikku-kääpiöni.
Noh täytyy myöntää,
Äitinä olo on kivaa (kunhan siitä saa silloin tällöin valittaa).
Uusimmat blogimerkinnät
- Canal Digital 25.03.
- Luovutin 16.03.
- Erin 26.02.
- R.I.P Gunnar Hasselhoff 21.11.
- Wanted 20.11.
- Inkkari 10.01.
- Paon yritys 12.12.
- Iso maha susi 07.12.