IRC-Galleria

Oli kerran perjantai. Tytär haki äitinsä töistä ja he menivät paikalliseen Prismaan ostamaan ruokaa, koska aikoivat lähteä viikonlopuksi mökille. Olipa siinä joku muukin eksynyt kauppaan samaan aikaan ja parkkipaikka oli aivantäysi. Paikan löydettyään äiti ja tytär sitten lähtivät suorittamaan ostoksia.

Tavarat kärryyn kasattuaan menivät he kassalle, äiti lastaamaan tavarat hihnalle ja tytär pakkaamaan. No olipa sitten jäänyt eräs kaalinpää punnitsematta ja niinpä äiti lähti reippain askelin sitä punnitsemaan. Kului hetken aikaa ja tytär huomasi äitinsä kassojen päässä hieman eksyneen näköisenä. "täällä" hän huusi äidilleen jo niin tuttuun tapaan.

Ostokset saatiin pakattua ja äiti lähti tyttärensä perässä kohti autoa. Tytär asteli varmoin askelin parkkipaikan käytävää kohti autoa. Ei heti huomannut autoa, mutta jatkoi päättäväisesti matkaa. Käytävän lähestyessä loppuaan oli tyttären pakko myöntää "mulla ei oo kyllä pienintäkään aavistusta että missä se auto on.." Noh, siinä hetken etsittyään he löysivät kuin löysivätkin auton. Tosin muutaman käytävän päästä...

Matka kotiin sujuikin mukavasti ja kotona he rupesivat pakkaamaan tavaroita mökkireissua varten. Kun tavarat oli pakattu, lastattiin ne ja koirat autoon, ja matka kohti mökkiä saattoi alkaa.

Noin viidentoista kilometrin päässä äiti muisti, että koirien viltit olivat jääneet kotiin. Ne oli haettava mukaan, koska oli niin kuraista, että muuten mökin sohvat tulisivat aivan likaisiksi. Niinpä he kääntyivät takaisin ja hakivat kotoa viltit.
Matka saattoi taas alkaa...

Autossa oli aiemminkin ollut hieman kosketusvikaa, eikä matkamittari aina pyörinyt. Kuitenkaan kun bensamittarikaan ei toimi, olisi melko mukavaa, että edes matkamittari välillä iloisesti pyörähtelisi, jotta edes suunnilleen osaisi tietää, millon tarvitsisi tankata. Äiti kuitenkin muisti, että joskus oli auttanut se, että käynnisti auton uudestaan.
Niinpä tytär ajoi bussipysäkille, sammutti auton ja käynnisti uudelleen. Ja kuinka ollakaan, matkamittari lähti pyörimään taas kun matka taittui kohti mökkiä.

Mittari kuitenkin stoppasi taas muutaman kilometrin jälkeen ja niinpä tytär ohjasti jälleen bussipysäkille, sammutti auton ja starttasi uudelleen. Niin, vai starttasiko? Noh, tytär olisi kyllä startannut, mutta auto oli eri mieltä. Muutaman kerran lyhyesti sahattuaan tytär totesi, ettei auta kun vähän mennä konepellin alle katselemaan. konepelti ylös ja äiti pakkaseen taskulamppuineen. Noin kymmenen yrityksen jälkeen, ei mitään tapahtunut.
Tytär huomasi äitinsä huulten jo hieman sinertävän ja hienoisen epätoivon pyrkivän mieleen. Niinpä hän käski äitinsä takaisin autoon sisään "mietitääs hetki". Siinä hetken "mietittyään" ja limpparia nautittuaan tytär päätti vielä kerran koittaa, josko auto käynnistyisi. Ja kuinka ollakaan, sehän käynnistyi!
Matka saattoi jälleen jatkua...

Noin 60 kilometrin päässä kotoa äiti havahtui: "tulikos ne kotiavaimet mukaan, kun käytiin uudestaan kotona?" Kaivettuaan kaikki paikat läpi hän totesi että "ei".
niinpä tytär taas kurvasi bussipysäkille "mitäs nyt tehdään? takasin ei kyllä enää käännytä!"
Puolen tunnin soittelun jälkeen äiti vihdoin sai sisarensa suostuteltua hakemaan avaimet pois ovesta, vaikkei enää oltukaan aivan varmoja, että olivatkohan ne sittenkään siellä. Kotona kun ei tällä kertaa ollut yhtään ketään. Jopa kissa oli heitetty ulos pakkaseen.

Matka jatkui taas mukavasti, eikä äidille ja tyttärelle sattunut enää enempää kommelluksia. Niin paitsi että tyttären puhelin hävisi hetkellisesti, mutta löytyi kuitenkin pian. Niin...ja jos ei lasketa lauantaina mökillä sattunutta palohälytystä ja äidin käteen tullutta palovammaa(ei liity edellä mainittuun palohälytykseen millään tavalla) mukaan... =)

***************

Olihan siis tapahtumarikas mökkimatka. =)

Ja nyt on korvatulehdus...kummallisia lastentauteja. Sunnuntaina nousi kuumekin, niin lähdettiin käymään päivystyksessä. Lääkäri totes vaan että "korvatulehdus, määrään korvatippoja. Ja kyllä se kuume siitä ohi menee" XD En ees saikkua saanu, vaan eilen kuumees töissä... semmosta. XD