Välillä sitä oikein miettii, että miks tää on aina tällästä?
Millon oikeesti tulee se hetki kun saan olla onnellisesti yhdessä sen kanssa kenen tahtoisin..? Vai tuleeko se koskaan..?
Jos mä olenkin ihminen, joka ei osaa olla onnellinen ja siks oikein etin ihmisiä kenen kanssa en voi olla. Tai sitten kun voin olla, niin tuhoon vaan kaiken, etin heti ulospääsyä "muahan ei kahlita".
Mut sun kanssa kaikki olis toisin...
Jos vaan tietäisin mitä ajattelet...jos vaan antaisit mulle sellasen merkin, että voisin olla ihan aivan tosi varma... Mä antaisin sulle kaikkeni...en välittäis edes siitä, etten oikeasti sais olla sun kanssa.
Sä et tiedä...kuinka palasiks mä rikkoudun vaan päivä päivältä enemmän. Ja vaan siks kun mä en tiedä.
Aina välillä luulen...et "tää oli vastaus", mutta sitten tulee epävarmuus taas takaisin...
Haluisin vaan tietää...oli vastaus sitten kumpi vaan, kumpikin käy. Oot niin tärkee, etten halua sua menettää...ikuna. Aika vaan käy vähiin...