Muistatko vielä hetken sen,kun pitkin rantaa kuljettiin.Pidettiin toisia käsistä kii,ilta aurinkoa katsottiin.Lupasin tapani parantaa etten dokais enää ollenkaan.Vietettäisiin yhdessä iltoja sylissä sua pitää saan. "Annatko anteeksi kerran,enkö viereesi tulla saa.Annatko anteeksi kerran,dokaa en enää ollenkaan.Hienot hetket kanssasi jakaa saan,yhä uudestaan ja uudestaan.Jos selvinpäin pystyn olemaan,kanssasi olla saan.
" Kello kohta ilta yhdeksän on juoksen kioskille kaljaa ostamaan,se on kyllä kumma tunne kun suussa napsaa taas.Vaikka lupasin olla sulle selvinpäin,tiesin että tässä käy taas näin.Turha mun on mennä mitään lupaamaan,on pakko päästä aina dokaamaan.