Älä yritä unohtaa sitä sun rakastasi. Miksi helvetissä sun pitäis unohtaa se? Tai olla niinku sä et tuntis sitä kohtaan mitään?
Vaikka se meniki pois, se on silti sun kans.
Se on sisällä sydämmessä,
se on siellä haluaisit tai et.
Se elää sun kanssa sun kauniit hetket,
se on sun kanssas silloin ku sulla on suru.
Niinku sillon ennenkin.
Sinun täytyy muistaa se.
Sun suuri rakkautes, ainakin tähän asti suurin.
Tiiätsä? Tulee muitakin.
Sä itket vielä monta kertaa.
Paskat sä oo mitään menettäny.
Sä oot yhtä kokemusta rikkaampi.
Sun pitäis olla iloinen, kun sä sait olla sen kanssa niin kauan.
Kokea sen kanssa paljon kauniita asioita.
Sulla on vielä paljon edessä.
Älä luovuta!
Saat sä itkeäkki. Itku ei poista ikää,
mutta se helpottaa aina, aivan saatanasti.
Eikä siinä oo mitään hävettävää.
Pitää itkeä silloin, ko itkettää.
Ei saa kovettaa itteään ja joka itkun jälkeen
on jo pikkasen unohtanu.
Ja joskus ne itkut on itketty loppuun.
Sä kaipaat sitä, tietenkin kaipaat sun rakastas.
Sähän olisit sairas, jos sulla ei olis ikävä sitä.
Mutta taistele!
Älä taistele ikävää tai surua tai rakkautta vastaan,
taistele elämänilon ja elämänhalun tähden, haaveittes
ja unelmies ja toiveittes puolesta.
Muista sen katseet ja sanat ja ja hymy ja hellyys.
Muista että se tykkäs susta.
Sulla on tosi kauniita muistoja.
Muistele, mutta älä ihmeessä kiduta ittees niillä muistoilla.
Muistoja tarvii aina, tietää että on eläny.
Te erositte, siihenkin on oma selityksensä,
ja vielä joskus sä tajuut sen.
Eikä se mitä sä tunnet oo rumaa.
Eikä rakkaus oo rumaa.
Rakkaus on just sitä, kun sulla on ikävä.
Äläkä sä anna pettymyksen lyödä sua maahan.
Älä anna periksi.
Älä menetä luottamusta ihmisiin,
jos sä sen teet,
sä et voi enää ikinä kokea mitään kaunista.