Paloautot, sireenit ja vaarat kiihottavat häntä edelleenkin.
Hän on kuin kuka tahansa meistä kaikkine puutteineen ja huolineen ja toteuttamattomine unelmineen.
Kuitenkin hän on suurempi kuin useimmat meistä.
Hän on PALOMIES.
Hän panee kaiken peliin kun kellot soivat.
Hän on sekä onnekas että epäonnekas.
Hän on mies joka pelastaa henkiä, koska on nähnyt liian paljon kuolemaa.
Hän on hellä, koska on nähnyt hallitsemattoman väkivallan kamalan voiman.
Hän on herkkä lapsen naurulle, koska on kantanut käsivarsillaan liian monta pientä ruumista jotka
eivät naura enään koskaan.
Hän on mies joka arvostaa elämän pieniä iloja - kuumaa kahvikuppia tunnottomissa sormissa, lämmintä sänkyä väsyneille luille ja lihaksille, urheiden miesten ryhmää, taivaallista rauhaa ja epäitsekästä, joukolla hyvin suoritettua työtä.
Hän ei kanna rintanappeja tai heiluta lippuja tai huutele rivouksia.
Kun hän marssii, hän marssii menehtyneen toverinsa kunniaksi.
Hän ei saarnaa ihmisten välisestä veljeydestä
- Hän elää sitä.