IRC-Galleria

Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.

Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.

Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.

Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan

Kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
Mutta ilman sua se on mulle tarpeeton

Mä katson taivalle,
sen harsopilviä.
Sä lähdit niin kuin linnut;
mulle jäi vain ikävä.

Sua en voi unohtaa
Ja jokainen päivä saa mut muistamaan
Jokainen ääni saa mut toivomaan

Sua en voi unohtaa
Kauniit muistot sinusta mua pitää valveilla

Vaikka arvet se jättää
Sun mentävä on

Hän on naapurisi - mies jolla on lapsen mieli.
Paloautot, sireenit ja vaarat kiihottavat häntä edelleenkin.
Hän on kuin kuka tahansa meistä kaikkine puutteineen ja huolineen ja toteuttamattomine unelmineen.
Kuitenkin hän on suurempi kuin useimmat meistä.
Hän on PALOMIES.
Hän panee kaiken peliin kun kellot soivat.
Hän on sekä onnekas että epäonnekas.
Hän on mies joka pelastaa henkiä, koska on nähnyt liian paljon kuolemaa.
Hän on hellä, koska on nähnyt hallitsemattoman väkivallan kamalan voiman.
Hän on herkkä lapsen naurulle, koska on kantanut käsivarsillaan liian monta pientä ruumista jotka
eivät naura enään koskaan.
Hän on mies joka arvostaa elämän pieniä iloja - kuumaa kahvikuppia tunnottomissa sormissa, lämmintä sänkyä väsyneille luille ja lihaksille, urheiden miesten ryhmää, taivaallista rauhaa ja epäitsekästä, joukolla hyvin suoritettua työtä.
Hän ei kanna rintanappeja tai heiluta lippuja tai huutele rivouksia.
Kun hän marssii, hän marssii menehtyneen toverinsa kunniaksi.
Hän ei saarnaa ihmisten välisestä veljeydestä
- Hän elää sitä.