Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään, onko ketää
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei, anyway-ay-ay-ay-ay...
En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu x2
Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin
Kun esille totuuden otin
Kenen syy, ettei voi hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan
Oikee oon, arvoton-non-non-non-non-non...
Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton
Ja syytön etten koskaan olisi ollutkaan tahallani niin julkee
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
Ja toisen mä tahtosin unohtaa, tää tie johtaa vain alas, alas
Säästän menneitä, niitä piillotan ja pintaani kiillotan
Miten vois pyyhkii muistot pois...
En mä osaa-aaa...
En mä jaksa...